torstai 29. marraskuuta 2012

Talvi on saapunut

Marraskuu, tuo valottomuuden ja jatkuvan kylmenemisen tyyssija, on jälleen kerran selvitetty. Tänä vuonna se sisälsi omalta osaltani ensimmäisen täyden työkuukauden, ja hyvältähän tuo palkkapäivänä maistui; tästä se lähtee. Kuluni kun ovat varsin hillityt, niin tavoitteellinen säästäminen alkaa tehokkaasti saman tien.


Mihinkös sitten säästän ? Noh, ykkösenä on jonnekin alkukesän tienoille ajoittuva ulkomaanreissu. Kyllä sitä vähintään kerran vuodessa pitää käydä ottamassa etäisyyttä arkiseen kulttuuriin ja nähdä jotakin uutta. Vielä en tiedä, minne matka vie, mutta parin viikon verran lomapäiviä vissiin kertynee siihen mennessä, ja sekä itsellä että Jemimalla on pääsykokeet juuri kesän kynnyksellä. Niiden jälkeen olisi siistiä lähteä rentoutumaan kunnolla. Britit / Skotlanti hiukan on pyörinyt ajatuksissa, mutta mitään en ole varmuudella päättänyt. Täytyy myöntää, että tämä, sekä tutuilta kuulemani positiivinen palaute herätti aikoinaan mielenkiinnon Skotlannin maisemia kohtaan. Saa nähdä minne tie vie.

Sinne on kuitenkin pitkä matka, ja säästöön ehtii kerätä moninkertaisesti tuollaisen reissun verran. Olimme tuossa viime viikonloppuna vanhan kaverini Lauran tupareissa, hän kun muutti jokunen kuukausi sitten HOAS:in opiskelijakämppään Pohjoiselle Rautatienkadulle. Kämppä oli todella siisti, mukavan tilava, kivasti sisustettu, huippupaikalla ja kohtuullisella vuokralla. Erittäin mukava tapahtuma, näki paljon vanhoja koulukavereita, ja sainpahan seuraavan aamun työvuoroon eväät mukaan. Kiitokset Lauralle siispä.
Pääpointti oli kuitenkin siinä asunnossa. Heräsi nimittäin aikamoinen muuttohalu. Joskus lukion alussa sitä haaveili omilleen muuttamisesta, mutta ei se kovin realistista olisi ollut heti lukion jälkeen, ilman töitä ja opiskelupaikkaa kun on ollut, ja inttikin piti käydä. Nyt kuitenkin duunista tulee jatkuvasti riittävästi rahaa, ja opiskelupaikkakin on työn alla; tarkoitus olisi päästä ensi vuoden aikana muuttamaan ihka omaan kotiin. Muutamia kohtuullisia investointeja tämä vaatii, ja haluan että rahaa on säästössä ekstraa riittävästi ns. “pahan päivän varalle”. Keväällä olisi taloudellisesti jo aivan realistista muuttaa, mutta voipi olla että odottelen kesään, että saa pääsykokeet pois alta ja näin. Joka tapauksessa, se on selkeä päämäärä tällä hetkellä. Pieni, mukava ja siisti pikku asunto järkevällä vuokralla, jostain kohtuullisen hyvältä sijainnilta (ei nyt välttämättä aivan kantakaupunki, mutta melkeinpä), yksinkertaiset ja tyylikkäät sisustukset...Mielellään tekee töitä sen eteen.

Muutenkin sellainen olo, että on korkea aika ottaa askel eteenpäin. Välivuosi on pidetty, intti on käyty, useampi kuukausi työttömänä kotona pyöritty; vaikka nyt vakituinen työpaikka onkin, ei se riitä. Siispä ensimmäistä kertaa pääsykokeet keväällä, joihin luen tosissaan; 2011 psykaan ei riittänyt motivaatio tehdä tarpeeksi töitä heti YO-kirjoitusten jälkeen, ja viime kevään tuhosi armeija. Nyt kuitenkin aikaa ja motivaatiota on; toukokuun lopulla Helsingin Yliopiston yleisen historian koe. Sitä kautta saisi myös aineenopettajan tutkinnon, joten kovasti kiinnostaa. Valtiotieteellisen poliittiseen historiaan hakenen myös, mutta pääpaino ensinmainitussa.
Pääsykoemateriaalia hain juuri muutama päivää sitten. Historian koe on siitä hankala, ettei ennalta määrättyä materiaalia ole, vaan aikajaksot mitä pitää osata. Yleinen historia 500 – 1500 ja Suomen/Pohjoismaiden historia 1100 – 1600 ovat tämän vuoden alue, joten helpolla ei pääse. Ainoa ongelma omalla kohdalla on se, löydänkö riittävästi oikeanlaista lukemista. Lukea kyllä jaksan, työstää muistiinpanoja ja kerrata samaa kirjaa uudelleen ja uudelleen, mutta pitäisi olla tarpeeksi lähteitä. Noh, ostin kuitenkin kolme kirjaa nyt. McNeill & McNeillin Verkottunut Ihmiskunta on yleinen teos koko maailmanhistoriasta, hyvin mielenkiintoista ja sulavaa luettavaa; oli Maailmanpolitiikan tutkimuksen pääsykoekirjana viime vuonna. Tarkiaisen Ruotsin Itämaa kertoo Suomen historian 1500-luvulle asti kolmensadan sivun voimin, ja Villstandin Valtakunnanosa jatkaa tästä eteenpäin. Joten, näillä on alkanut nyt lukeminen, ja melko innoissani olen !

Tästä se lähtee.


                                                                                   ***

Näin muuten, leffoja on mennyt mukavasti taasen, osittain kiitos Netflixin. Tämä sovellus rantautui Suomeen tässä syksyllä, ja koska ensimmäinen kuukausi on ilmainen, päätinpä kokeilla. Sovellus siis antaa vapaan tarjonnan heidän elokuviensa katseluun niin koneelta, konsoleilta kuin vaikka puhelimestakin. Yhdysvalloissa sillä on parikymmentä miljoonaa käyttäjää, joten jotakin on tehty oikein. Ja kyllä, erittäin kätevä systeemi onkin kyseessä. Ilman mitään viivettä (edellyttäen että netti toimii) leffa pyörimään, subitkin tulevat automaattisesti. Valikoima vain tahtoo olla melkoisen suppea tällä hetkellä Suomen puolella, mutta päivittäin tulee lisää tavaraa, joten on helppo ennustaa suosiota löytyvän täältäkin. Katselen nyt kuukauden verran ilmaisia leffoja, kaiken katsomisen arvoisen pois alta tuolta.

Kuukauden kovin leffakokemus oli Poikani Kevin. Hankala selittää, mutta kyseessä on täysin omalaatuinen, psykologinen ja hyvin mukaansavetävä elokuva. Siinä ei enimmäkseen tapahdu juuri mitään, mutta silti sitä seuraa intensiivisesti. Äidin ja pojan ei-niin-hyvästä suhteesta kertova elokuva on ajatuksia herättävä ja älykäs tuotos, joka virkisti hyvin kaikenlaisen perusjees-massan keskellä.

                                                                                    ***

Lokakuun viimeinen päivä oli vuosipäivä Jemiman kanssa, ja kävimme syömässä Cantina Westissä + jälkkärillä Fazerilla, oli todella huippu ilta. Kiitos Jemima kuluneesta vuodesta, elämä on saanut aivan uuden merkityksen myötäsi.

Tämän onnellisen tapahtuman siivittämänä kuukausi on kulunut mukavasti kaikin puolin. 
Töitä, Jemiman kanssa oleilua ja ulkoilua, vähän salia. Pari peliä tuli vihellettyä alkukuusta, mutta sitten duuni iski jatkuvasti sopivien pelien päälle. Sosiaalisia tapahtumia tuli, harvinaista kyllä, useampi todistettua. Muuten kavereita näki totutusti pelaten, Danielin kanssa kampanjageimaus jatkuu, parin-kolmen viikon välein pelataan sellainen 12h-setti. Veljen kanssa Fantasy Battlea jokunen matsi, uudet säännöt ovat huomattavasti paremmat, erittäin hyviä muutoksia.
Vähän uusia vaatteita tuli hankittua, hyvin siistiä tavaraa. Korkea aika uudistaa hiukan vaatekaappia, ei oikein innosta tuo vanha tyyli enää. Kunnollinen talvitakkikin löytyy nyt, ensimmäistä kertaa sitten yläasteen.

                                                                                     ***

Talvi on saapunut nyt viimeinkin kunnolla. Marraskuussa on parhaimmillaan ollut plus kymmentäkin, sateita ja viileää, mutta nyt alkoi talvi oikeasti. Käytännössä yhden päivän aikana kadut täyttyäivät lumesta. Onneksi on lämmintä vaatetta, oikein tuplahanskat, niin ei kylmä pääse tulemaan; sain intissä tarpeekseni palelemisesta, never again kiitos. Pyörällä kulkeminen oli tänään melkoista seikkailua, “hiukan” tahtoi sutia kun kinoksissa kurvaili. Eli talvirenkaat taitanevat lähteä viikonlopun aikana hankintaan, on kuitenkin ylivoimaisesti kätevin tapa kulkea töihin. Työ alkaa 6.45 aamuisin, 6.20 herätys ja hyvin ehtii, kävellen pitäisi aikaistaa herätystäkin ja sehän ei käy päinsä. Nappasin muutaman kuvan saman tien ensimmäisistä kunnon lumista. Tällä hetkellä on hyvä fiilis, katsotaan kauanko menee tällä kertaa ennen kuin lumitalvipimeyskylmyys alkaa hajottamaan. Ei muuta kuin kohti joulua.





Löytyi muuten vanha Stepan biisi, jonka olin jo unohtanut kokonaan. Tämä mainio kappale kun ei levyiltä löydy, vaikka ansaitsee kuuntelukerran jos toisenkin. Jau !

Tässä tosiaan vielä uuden objektiivin kuvaa, josta edellisessä tekstissä mainitsin.