perjantai 21. joulukuuta 2012

Lunta.



Joulukuu on kulunut äärimmäisen lumisissa merkeissä, ja perinteinen talviflunssakin pääsi iskemään, joskaan ei kovin vahvana tällä kertaa (vielä). Jo pidemään on mieltä kaivellut muutama asia, joista on nyt avauduttava.

Ruoan poisheittäminen. Suomessa parasta ennen/viimeinen käyttöpäivä- päiväyksen ylittänyt elintarvike lentää suoraan lukolliseen roskikseen. Idea on täysin vajaa. Ensinnäkin, mikään ruoka ei oikeasti mene pilalle kuin taikaiskusta heti kun lapussa lukeva päivämäärä saapuu. Maito on helposti pilaantuva elintarvike, ja sekin toimii vielä monta päivää päiväyksen jälkeen. Jos tuotteet halutaan poistaa myynnistä, se on ok, onpahan tuoretta tavaraa myynnissä jne. Mutta miksi pitää a. Heittää roskikseen b. Laittaa lukot niihin roskiksiin ?? Suomessakin on aivan riittävästi oikeasti varattomia ja kodittomia, tästä kertoo jo vaikkapa Hurstin leipäjono pituus. Tuotteet voitaisiin jakaa heille; sen sijaan ne tulee heittää pois ja oikein varmistaa, ettei kukaan voi syödä niitä. Eli siis ensin roudaamme toiselta puolelta maailmaa (kaikkine polttoaine-ja pakkauskustannuksineen) tavaraa, jonka voimme heittää täällä pois, vielä lukkojen taakse, ettei kukaan vähäosainen varmasti saa ilmaiseksi mitään. Olisiko niin vaikea vain jakaa nämä tuotteet ihmisille ? Hakisi kaupasta sulkemisaikaan. Tai jos ne pitää sinne roskiksiin saada, niin ottakaa edes lukot pois. Ei vain mahdu minun päähäni tämä toimintamalli. Rikkaat valtiot muutenkin heittävät hukkaan järjettömät määrät tavaraa ja elintarvikkeita, samalla kun loput näkevät nälkää. Ja silti niidenkin sisältä löytyy huomattavat määrät köyhyyttä ja nälkää. Graah.

NHL-työsulku. Elokuusta asti liiga ja pelaajaliitto ovat vääntäneet uutta CBA:ta (työehtosopimusta), jonka keskeimpänä kysymyksenä on tulonjako. Koska kumpikaan ei halua menettää euroakaan, niin maailman parasta jääkiekkoa ei pelata. Koko kausi perutaan aivan kohta, toista kertaa 2000-luvulla. Tietysti ymmärrän omien oikeuksien puolustamisen, mutta tuntuu siltä että tässä kohti on suhteellisuudentaju hävinnyt täysin. NHL-pelaajien keskipalkka pyörii reilusti yli kahdessa miljoonassa dollarissa per kausi; minimipalkka on yli 500 000 dollaria kaudessa, joka on dollarin tämän hetkisen huonon kurssinkin huomioiden yli kymmenen kertaa suomalaisen keskipalkka. Liigan ehdotuksissa pelaajat menettäisivät joitain prosentteja, pahimmillaan muutama sata tuhatta usean miljoonan kausipalkastaan. Tyyliin 2,4M 2,1M. Ja tämän takia ollaan lakossa ? Tämän takia maailman ykköslätkää ei pelata, eikä lukemattomat NHL-fanit ympäri maailman saa muuta kuin tyhjiä lupauksia. Tuttuakin tutumpi näky syksyn mittaan on ollut teksti-tv:n tai Jatkoajan otsikko “Ei edistystä NHL-neuvotteluissa”. Suorastaan lohdutonta. Pelaajat kertovat etteivät halua mitään muuta kuin pelata NHL:ää, silti he hylkäsivät liigan ehdottaman 50/50 tulonjaon. Euroopan sarjat ovat täyttyneet työsulkupakolaisista, ja tuntuu ettei monellakaan heistä ole minkäänlaista käsitystä todellisesta tilanteesta. Suomalaisetkin, Sean Bergenheim ja itse Teemu Selänne, ovat antaneet lausuntoja tilanteesta, jotka osoittavat, etteivät he tiedä asiasta juuri tavallista fania enempää, jos senkään vertaa. Pelaajien puolta ajaa vain kourallinen asiaan hyvin perehtyneitä, samalla kun loput neppailevat Sveitsin maisemissa eurolätkää.
Tietenkään pelaajat eivät ole ainoa syyllinen, omistajat kun ovat multimiljonäärejä jotka pyörittävät satojen miljoonien eurojen bisnestä, haluten silti jokaisen mahdollisen dollarin kirstuunsa. Yleisesti ottaen omistajia syytetään enemmän, sillä he haluavat tosiaan muutaman prosentin pelaajien osuudesta itselleen (vanhan CBA:n jako taitaa olla pelaajille 56% tjsp). On mielestäni väärin syyttää vain toista osapuolta; varmasti löytyisi kultainen keskitie, joka olisi yhtä lähellä kummankin toiveita. Omistajien pääoma mahdollistaa koko liigan, ja ilman pelaajia tuotetta ei olisi. Kumpikin on siis korvaamaton, ja kummallakin on vastuu tuotteen imagosta. Itseänihän tilanne korpeaa mahdottomasti; suosikkini Los Angeles Kings voitti viime keväänä seurahistoriansa ensimmäisen Stanley Cupin, samalla kun olin intissä kiinni näkemättä peliäkään. Nyt, innoissaan kun kautta odottelin, sitä ei pelatakaan. Pitkän linjan NHL-fanille, joka käyttää työsulunkin aikana päivittäin tunnista toiseen aikaa lätkän seuraamiseen, tilanne on tukala. Vieroitusoireiden helpottamiseksi olen joutunut katselemaan kotoista SM-liigaa, mutta ei se hyvänäkään päivänä ole mitenkään verrattavissa NHL:ään.
Ps. mitähän lakko tekee juuri noususuhdanteessa olevalle lajille ? Katsojaluvut Yhdysvaltojen puolella olivat juuri päässeet nousuun, ja laji herätti uutta kiinnostusta. Kanadassa NHL-joukkueet, Toronto ja Montreal etunenässä, vetävät hallit täyteen vaikka tulisi ydinsota, mutta Yhdysvalloissa laji on hyvinkin marginaalinen. Haluamalla itselleen jokusen dollarin enemmän tuloista kumpikin osapuoli menettää älyttömän määrän tuloja pelaamattomista otteluista...

Ei NHL-lätkää toistaiseksi.

Videopelien syyttäminen väkivaltateoista. Newtonin kouluammunta, viimeisin Yhdysvalloissa tapahtunut, oli ehkä surullisin kaikista, ja kaikin puolin täysin järjetön väkivaltateko. Samalla alkoi taas syyttely. Ampujan veli oli “tykännyt” Facebookissa Mass Effectistä. Pian Biowaren ja Mass Effectin sivut täyttyivät viesteistä, joissa syytettin heitä suoraan tapahtuneesta. “Murhaajat”. Ymmärrän, että tapahtunut herättää voimakkaita tunteita; niin pitääkin. Ymmärrän, että syyllistä haetaan. Mutta haettaisiinko ihan oikeaa sellaiasta, jooko ? Mass Effect on peli, jossa pelastetaan ihmiskunta alieneilta. Se on moderneista ampumapeleistä yksi inhimillisimmistä ja humanistisimmista, ja panostaa vahvasti mielettömän räiskimsen sijaan tarinankerrontaan, ihmissuhteisiin, etc. Suosituista peleistä se on varmasti yksi harmittommista. Call of Duty-pelisarjassa ainoa tehtäväsi on tappaa muut. Grand Theft Auto- sarjan suunnaton suosio perustuu paljolti vapaaseen maailmaan, jossa voit suorittaa millaisia tahansa väkivallantekoja tavallisessa kaupungissa. Tietyisti videopelit vaikuttavat ihmiseen, varsinkin runsaasti pelattuna, mutta kukaan tuskin täysin niiden takia muuttuu täydeksi hulluksi. Järjetöntä väkivaltaa on esiintynyt ihmiskunnassa aina. Koulusurmat ovat tuore ilmiö, ja oma pieni osuutensa väkivaltaisimmilla peleillä (samoin kuin muullakin viihteellä, varsinkin elokuvilla) voi asiaan olla. Mass Effect on kuitenkin yksi viimeisiä pelejä, joka ajaa ihmisen ampumaan toista oikeassa elämässä. Ennen kaikkea, uskoisin että koulusurmien ja muiden 2000-luvun masentavien väkivaltaisuuksien ehkäisemiseksi tulisi kuitenkin tehdä jotain muuta kuin kieltää videopelit. Keksin saman tien melkoisen kasan painavampia syitä, jotka mahdollistavat vastaavan. Niitä sen enempiä mainitsematta, mitenkäs vaikka tuo Yhdysvaltojen aselaki, jossa jokaisella kansalaisella on perustuslaillinen oikeus kantaa asetta? Rynnäkkökiväärit ovat sallittuja siviilihenkilöillä. Herätys.

edit. asiaan liittyen, hyvä kirjoitus (joskin joiltain osin en täysin allekirjoita - uskonnon vetäminen mukaan asiaan on irrelevanttia).

Niin ja vielä. Talvella autoileminen on enimmäkseen rasittavaa. Lunta on niin paljon, ettei autoa saa parkkiin, ei mahdu kääntämään, aina saa puhdistaa autoa lumesta, aina on kylmä. Muuten ei ole vielä kyllästyttänyt suuresti.

Ettei nyt puhtaasti valittamiseksi mene, niin todetaan vielä että Fantasy Battlen Dark Elf- armeija alkaa saada muotoaan. Aktiivisen uuden editionin pelaamisen tuotoksena alkaa olla muodostunut vakaa lista, ja nyt koitankin saada sellaisen ostettua & maalattua kokonaan. Päälle puolet 1,500pts listasta löytyy tällä hetkellä valmiina, joten tarpeeksi säännöllisellä maalaamisella pitäisi saada melko nopeastikin real army pöydälle. Silloin kymmenen vuotta sitten kun figupelaamisen aloitti, oli aina haaveena saada yhtenäinen, oikea armeija pöydälle, mutta nyt vasta iän tuomien kärsivällisyyden ja rahallisten resurssien myötä sellainen näyttää ensimmäistä kertaa realistiselta tavoitteelta.

Ja pääsykoelukeminen on alkanut kiitettävästi, Verkottunut Ihmiskunta on luettu ja tällä hetkellä on menossa Itämaa. Harkitsen juuri Valmennuskeskuksen etäkurssille ilmoittautumista, sillä sieltä saisi mahdollisesti ruosteessa olevan vastaustekniikan kuntoon sekä ennen kaikkea kattavan listan suositeltavasta lukumateriaalista. Näihin tunnelmiin.