maanantai 7. tammikuuta 2013

2013


Noniin, vuosi on vaihtunut ja tuleva vuosi näyttää hyvinkin mielenkiintoiselta. Heti alkuun joudun kuitenkin syömään sanani, sillä NHL alkaa kuin alkaakin; olin täysin varma ettei sopimusta saataisi aikaan, mutta niin he vain onnistuivat, viime hetkellä. Kausi siis starttaa muutaman viikon sisään, ja suurella mielenkiinnolla odotellaan. Eiköhän sitä tule jokunen Kings-matsi väijyttyä, ja joka-aamuiseksi rutiiniksi palannee yön pelien koosteiden katsominen.
Sitä vain tulee mieleen, että eikös sitä sopua sitten olisi voinut aiemmin syntyä...Lopullinen tulonjako kun ei juurikaan poikkea aiemmin neuvotellusta.


Tätä oli odotettu.

Olin muutama päivä sitten katsomassa Hobitin toiseen kertaan, ja täytyy todeta sen olleen vielä parempi kuin ensimmäisellä kerralla. Jackson on täyttänyt sen niin suurella yksityiskohtien määrällä, että ne eivät heti avaudu. Kaiken kaikkiaan Hobitti-trilogian ensimmäinen osahan on suorastaan maaginen; Keski-Maa on täsmälleen saman näköinen kuin LotReissakin, ja myös aidon tuntuinen. Kääpiöt ovat loistavia, näyttelijöistä puvustukseen, ja Martin Freeman Bilbon näyttelijänä on parempi kuin odotin. Tuttujen hahmojen näkeminenkin riemastuttaa; leffassa nimittäin nähdään Gandalfin lisäksi niin Galadriel, Elrond, Klonkku, Saruman kuin nimetön hobittimaanviljelijäkin. Tolkienin hc-fanille iloon aihetta tuovat myös muutamat lisätyt kohtaukset, jotka ovat Taru Sormusten Herrasta- teoksen lähemmäs satasivuisesta appendixistä; esimerkiksi White Councilin tapaaminen on erittäin tervetullut lisäys. Onhan teos kokonaisuudeltaan kevyttunnelmaisempi kuin LotRit, mistä kertoo lukuista humoristiset kohdat, mutta se sopii hyvin. Kyllä tässä seuraavaa osaa odottaa malttamattomana, joskin odotus on pitkä; toinen osa, Smaugin Autioittama Maa, saa ensi-iltansa 13.12.2013.
Niin ja kääpiölaulukohtaukset ovat jotain sanoin kuvaamattoman hienoa. Seuraaviin osiin vaikka vartin välein näitä, kiitos. Jos joku ei ole kuullut, niin tästä.

Koskemattomat oli myös loistoelokuva, ranskalainen huumori on kyllä omaa luokkaansa. Todella hyväntuulinen tarina kahdelta loistavalta näyttelijältä, varsinkin Omar Sy on oikeasti hauska.


Intouchables oli todella hyvä.

Mennyttä vuotta voisi muistella vielä yhden listauksen verran. Nimittäin vuoden 2012 parhaat levyt.

1. Gojira – L´Enfant Sauvage
2. Huge L – Herra Huu 2012
3. Paleface – Maan Tapa
4. Sabaton – Carolus Rex
5. Mokoma – 180 Astetta / Stam1na - Nocebo

Kaikki kuluneen vuoden kärkilevyt tulevat melko varmasti soimaan vuosia melko aktiivisesti. Gojiran on kuitenkin kokonaisvaltaisin ja syvyydeltään kestävin levy, johon on vaikea kyllästyä, joskin se ei myöskään sovi läheskään joka tilanteeseen. Hugelta tuli taas neljä levyä ulos viime vuonna, mutta Herra Huu 2012 on niistä kevyesti paras, ja kokonaistunnelmaltaan jotain mihin en ole ennen törmännyt. Vaikuttava ja hyvä levy, tämäkin tosin puhtaasti fiilislevy. Palefacen uusin on lähes yhtä hyvä kuin hänen edellisensä, ja on hyvin mukaansatempaavaa ja helppoa kuunneltavaa. Ehkä siksi hiukan puhkikuunneltukin jo. Sabaton ei tehnyt uransa parasta levyä, mutta erittäin toimivan teemalevyn kuitenkin. Sakaran kotimainen kaksikko teki kumpikin niin tasaisen hyvät levyt, että edes pitkällisen pohdinnan jälkeen en osaa sanoa kumpi on kovempi. Kummatkin tasaisen hyviä, joskaan kumpikaan ei yhtyeen kärkeä.
Näiden lisäksi kunniamaininta Wintersunin kauan odotetulle Time:lle, joka on huippuhetkillään mahtava, mutta siitä puuttuu jotakin. Kyllä sekin kuitenkin näin talven keskellä on hyvä valinta kuunneltavaksi: tämä ja luminen vastatuuli, toimiihan se.