tiistai 26. helmikuuta 2013

Kevät ? Kirjastossa.


Taas yksi talvinen kuukausi on vierähtänyt pikavauhtia ohitse. Muutamana viime päivänä on ollut havaittavissa jopa sellaista harvinaista ilmiötä kuin valoa, siis ihka oikeata auringonvaloa. Viime viikolla radiossa sanottiin, että joulukuun alusta lähtien aurinkoa on esiintynyt kokonaiset 50 tuntia. Siltä se on tuntunutkin, sillä nyt kun tuli ensimmäinen kokonainen auringontäyteinen päivä, se tuntui ihmeelliseltä ja riemuisalta.

Viime viikot, ja lukuistat tulevat, ovat kuitenkin kuluneet vähemmän aurinkoisessa paikassa, nimittäin yliopiston pääkirjastossa Kaisaniemessä. Erinomainen, moderni lukuympäristö, joskin paikkojen suuresta määrästä huolimatta sellaisen löytäminen on kortilla, ellei saavu oikeaan aikaan. Ja oikea aika on ennen kymmentä aamulla, varsinkin jos haluaa vierekkäisiä paikkoja. Päivällä voi löytää jonkun irtopaikan, mutta siihen ei kannatta luottaa, ja olenkin saanut vaihtaa kirjastoa siksi, ettei minkäänlaista paikkaa mitenkään löydy. Myöskin illemmalla, viiden jälkeen tilaa toki on, mutta kun kahdeksalta menee kiinni niin turha niin myöhään paikalle saapua. Aamu on muutenkin paras hetki lähteä lukemaan, saa päivän heti käyntiin tehokkaasti ja jää illalla aikaa muullekin vielä, vaikka viettäisikin täyden lukupäivän.

Viime viikolla tuli oltua parikymmentä tuntia kirjastossa, eilen meni kahdeksan tuntia...Tekisi oikeastaan mieli istua siellä joka päivä sen kuutisen tuntia ainakin, sen verran mielenkiintoista luettavaa. Suomen keskiaikaa olen aina pitänyt puuduttavana ja tapahtumaköyhänä aiheena, mutta kummasti sekin on nyt maistunut, ja Ruotsin Itämaa onkin hinkattu melkoisen hyvin päähän. Nyt alkaa sopivasti se pääsykoekurssikin, ja kirjalista saapuikin jo. Noudin heti kirjastosta Maailmanhistorian Pikkujättiläisen, sitä kun ei saa ostettua oikein mistään, ja tällä hetkellä työstän sitä innoissani. Verkottunut Ihmiskunta kun on loppupeleissä liian suurpiirteinen ja hiukan hankalasti omaksuttava teos, huomasin sen toista kertaa luettuani ettei muistiinpanojen tekemisestä huolimatta siitä välity mitenkään kauhean selkeitä kokonaiskuvia. Tuossa pikkujättiläisessä on ainakin Euroopan historia hyvin paketissa, yksityiskohtia riittää mutta koko ajan mennään eteenpäin, kokonaisuudesta saa hyvän yleisvaikutelman ja tyyli on tarpeeksi elävä. On muutenkin mielenkiintoista lukea osa-aluetta, johon ei ole tutustunut koskaan kovin hyvin; esimerkiksi varhaiskeskiajalta tärkeitä aihepiirejä ovat Bysantti ja kansainvaellukset, joiden tietämys on jäänyt varsin suppeaksi omalta osaltani.

Eli ajan asettamien rajoitteiden puittessa lueskelen parhaani mukaan tällä hetkellä, ja varsin tyytyväisenä. Työssäkäyminen tahtoo luonnollisesti hiukan häiritä tuota, kuten tänäänkin vuoron ollessa 13.15 – 21.15. Huomenaamulla kuitenkin ennen töitä lukemaan, kyllä se niinkin onnistuu. Aamuvuorot ovat parhautta, sillä vaikka olisi täyspitkä vuoro, pääsee kahden aikaan pois, ja Ruoholahdestahan kulkee metro parissa minuutissa suoraan Kaisaniemeen, eli olen vartti töiden loppumisesta iloisesti lukemassa. Aika tarkalleen kolme kuukautta aikaa pääsykokeisiin, ja hyvällä fiiliksellä mennään, aikaa on lukea kaikki tarvittava materiaali.

Pääsykokeisiin liittyen voisi mainita vielä Yleisradion kymmenosaisen, menossa olevan mainion dokumentti sarjan Kuninkaidemme Jäljillä, joka käy läpi Suomen ruotsalaisen historian kuninkaiden kautta. Eli siis käytännössä samaa tavaraa kuin mitä luen. Neljä ensimmäistä jaksoa suunnilleen osuu keskiaikaan, ja näistä olen Yle Areenasta kolme katsellut. Hyödyllisiä ovat kyllä, tuntiin puhetta mahtuu aikalailla asiaa.

Mitäs näin muuten, 30h töitä viikossa + maksimimäärä lukemista, ei ihan kauheasti tule muuta tehtyä. Viikonloppuisin toki lukee vähemmän, mutta töissä silloinkin usein tahtoo olla. Jemima on seurana lukemassa aina, ylppärit ja pääsykokeet hänelläkin edessä, mikä on hyvin kätevää. Ei tarvitse erikseen raivata aikaa näkemiselle, kun on koko ajan yhdessä lukemassa. Usein lukemisen jälkeen kotiin tekemään ruokaa ja katselemaan telkkaria tjsp, ja viikonloput vähän enempi rentoutumista. Yksi hyvä leffa tuli katsottua pari päivää sitten, nimittäin ranskalainen Ne le dis à personne, jossa on päänäyttelijänä Intouchablesissa vakuuttanut Francois Cluzet. Todella mukaansatempaava ja loppuun asti yllätyksellinen elokuva. Ranskankielisyydestä toki plussaa, mutta muutenkin nämä ei-amerikkalaiset tuotokset ovat persoonallisempia, jo ihan kuvaustyylistä ja hahmojen ulkonäöstä asti. Jenkkiversiossa tähänkin olisi lisätty x+2 räjähdystä, pari takaa-ajokohtausta ja naisnäyttelijät olisi vaihdettu johonkin silikonitissisiin nahka-asuihin pukeutuneisiin blondeihin. Näin niin kuin vähäsen kärjistettyä. Muttei kovin paljoa.

Katsokaa.

Tuomarihommia ei oikein kerkeä tehdä nyt, muutama viikko sitten vihelsin kuitenkin kahtena iltana peräkkäin Espoonlahdessa, EPS:n kotipelejä. En tiedä mitä siellä tehdään eri tavalla, mutta kumpikin ottelu oli väkivaltainen ja harvinaisen likainen. Ensimmäinen peli oli E-junnuja, ja siinä sain jo viiden minuutin kohdalla repiä jään pinnasta kaksi tappelevaa pelaajaa irti toisistaan. Toinen peli oli D2-junioreita, eli 12/13-vuotiaita, ja siinä jaoimme 58 minuuttia rangaistuksia, sisältäen kolme käytöskymppiä ja useita kakkosia väkivaltaisuudesta. Pelin jälkeen toisen joukkueen pelaajat tulivat vielä aukomaan päätä tuomareiden pukuhuoneen ovelle. Todella vakuuttavaa, siinä on jo kasvatuksessa menty pieleen jos vielä pelin jälkeen avaudutaan tuomareille sen sijaan että katsottaisi sinne kuuluisaan peiliin.
En varmaan montaa peliä tällä kaudella enää vihellä, pelit kun painottuvat viikonloppuihin (la + su helposti 200 peliä päivässä, viikolla 10-20), jolloin ei kyllä nyt yhtään huvita vihellellä. Arkisinkin kun nyt lukee mielummin täysipainoisesti, ei paljoa mahdollisuuksia ole. Jos keväällä tulisi hyvään saumaan turnausviikonloppuja niin voisin jonku kasan pelejä ottaa. Saa nähdä.

Kuukausi vaihtuu juuri, ja maaliskuun alkaessa alkaa myös asunnon etsiminen. Eli muutto lähenee, tarkoitus on pääsykokeiden aikaan viimeistään asustaa jo omassa kodissa. Paljon on siis tapahtumaa tiedossa. Pitäisi vielä sosiaalistakin elämää toisinaan harrastaa; helmikuussa esiinnyin lähinnä Jemiman penkkareiden tiimoilta heidän mukanaan iltaa viettämässä sekä kerran kävimme porukalla tuossa legendaarisessa Ale-pubissa, mistä ei sitten sen enempää...Xbox odottelee kutsuvasti, menin korkkaamaan kauan hyllyssä odotelleen Deus Ex: Human Revolutionin, joka söi täysin huomaamatta kymmenen tuntia. Enkä edes pitkälle edennyt vielä, nyt on ollut boxi kiinni reilun viikon ettei käy niin kuin Mass Effectin kanssa, eli järjen huutaessa vastaan jatkuu pelaaminen vielä tunteja.
Ja jostain välistä pitäisi onkia aikaa katsoa Kingsin pelejäkin, nihkeän alun jälkeen kuninkaat rullaavat nyt neljän pelin voittoputkessa ja viime yöltä missasin kuumatunteisen paikallisottelun Anaheimia vastaan. Joopa joo, aurinkoisten päivien musiikkia tuosta ja jatkamaan kiireistä elämää.

perjantai 1. helmikuuta 2013

NHL is back

Se on sitten helmikuu. Tammikuu siis ohi. Marras-, joulu- ja tammikuu tältä talvelta takana päin, ja enää helmikuu, viimeinen todellinen talvikuukausi edessä. On tämä Suomen talvi hienoa aikaa, kun sitä onnittelee itseään aina kestettyään kuukauden lisää. Talvella kesä, aurinko ja valo tuntuvat niin kaukaisilta asioilta. Tuntuu oudolta ajatukselta että voisi olla ilman paksua hupparia, talvitakkia ja villasukkia. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei tämä talvi ole saanut hermoja kovin kireälle, esimerkiksi viimevuotinen talvi intissä oli kammottava verratuna tähän.

Helmikuu alkoi rutiininomaisesti. Hereille 05:30, Kings - Predators pelin ensimmäinen erä Viasatilta yrittäen samalla hiukan heräillä, eväät reppuun ja puoli seiskalta pyörä alle ja kohti Ruoholahtea. Kyllä, pyörä kulkee edelleen, joskaan se ei riemusta kilju. Kiljuu kylläkin, mutta ihan muista syistä. Vaihteet eivät ainakaan tykkää hyvää pakkasesta, tai hydrauliset jarrut. Renkaat ovat kestäneet ihmeen hyvin, tuollaisiksi perus pyörän mukana tulleiksi ovat kestäneen puhkeamatta kertaakaan aikamoisen kasan kilometrejä. Koko Norjan reissukin meni niillä, ja nyt kestävät päälle vielä pohjoisen talven. Good stuff, pitää muistaa hankkia samanlaiset sitten kun joku päivä nuo pettävät.
Pyörällä pääsee töihin enimmäkseen, jos kertyy paksua lunta tai on rankka lumipyry niin silloin suosiolla kävelen. Pyörä ei kulje yksinkertaisesti kulje hangessa. Pieni irtolumi ja jää nyt aiheuttavat lähinnä pientä jännitystä arkeen sutimisen muodossa, mutta kymmensenttinen hanki tuhoaa aikalailla haaveen nopeasta etenemisestä.

Töissä teksti-TVstä NHL-kierroksen tulosten tarkkailemista ja hesarin lueskelu. Väsyneenä liian vähien eväiden syöntiä ja pitkävetolistojen läpikäymistä. Pelipäivinä SM-liigaa silloin tällöin, lähes joka yö NHL:ää.
Niin, NHL siis alkoi, ja olinkin unohtanut millaisen leijonanosan ajasta se saattaa viedä. Peruspäivänä nimittäin tulee katsottua lähes kaikkien pelien koosteet, luettu ainakin pintapuolisesti kaikki uusi tavara Jatkoajan forumilla ja päiviteltyä tekijäpuolella mm. pelaajalistoja. Ja toisinaan tulee kirjoiteltuakin, tässä esimerkiksi kauden ensimmäinen aamuraporttini. Toista kautta kuulun nyt siis Jatkoajan tekijätiimiin, ja tällä kaudella on tullut otettua enempi vastuuta. On nimittäin hyvin palkitsevaa puuhastelua. Ja onhan se hauska nähdä oman nimen edessä termi "toimittaja", heh. Pääsee kirjoittamaan suurelle yleisölle sydäntä lähellä olevasta aiheesta. Joku siinä NHL:ssä niin kiehtoo. Lätkä toki itsessään, mutta tuo läpsyttely jota SM-liigaksi kutsutaan ei herätä juuri mitään tunteita. Huomasin viime kaudella, että Los Angeles Kingsin marraskuinen runkosarjaottelu herätti enemmän sydämentykytystä kuin Suomen MM-pelit. Kings varsinkin on ollut sydäntä lähellä jostain syystä jo monta vuotta, syystä jota en oikein edes tiedä. Nyt koitan katsoa pelejä sen minkä pystyn, mutta arkisin ongelmana on a. muutaman tunnin unet ei toimi b. Kingsin kotipelit / divaripelit alkavat siinä viiden ja kuuden väliin aamulla, joten en edes ehdi katsoa ennen töitä. Puolitoista peliä kuudesta nyt nähty, mutta tarkassa seurannassa kuitenkin. On muuten harvinaisen mielenkiintoinen kausi käynnissä, tuntuu että ennätysmäärä mielenkiintoisia joukkueita ja lupaavia nuoria ja ja...okei.

Änärin alettua pääsykoelukeminen kärsi jossain määrin, mutta Verkottunut on aika pitkälti paketissa. Luin siis toiseen kertaan koealueosiot ja tiivistin ne omin sanoin, huomasin jo lukiossa psykologian YO-kirjoituksiin lukiessani tuon olevan minulle paras tapa. Nyt helmikuussa Itämaalle sama ja lukiohistorian kertausta, maaliskuun myötä alkaa sitten pääsykoekurssi, jolla siis olen etänä.
Tarkoitus on ollut hakea myös Finavialle lennonjohtajan koulutukseen, mutta heillä on tiedotuksessa ongelmia. Sivuilla sanotaan että tammikuussa on haku heidän sivuillaan, mutta koko tammikuun aikana sellaista ei mistään löytynyt, enkä ole soittamallakaan saanut asiaa toistaiseksi selvitettyä. Kiinnostaisi kovasti tuokin homma nimittäin, ja haku on vain kerran vuodessa. Pitää jatkaa selvittämistä, ehdottomasti pyrkimisen arvoinen opiskelupaikka vaikka koulutus sen vajaa pari tuhatta maksaakin.

Elokuvia on taas katsottu reippasti, luonnollisesti. Viime vuonna näin muuten kuutisenkymmentä elokuvaa, joten aika tarkalleen ainakin yksi viikossa tulee nähtyä. Nyt ei ole kuitenkaan tullut vastaan mitään erityisen mainitsemisen arvoista. Django Unchained oli kovasti odotettu, mutta Tarantino tuotti minulle pienimuotoisen pettymyksen. Liian väkivaltainen turhalla tavalla, liikaa huonoja one-linereita, liian lame. Muutamat hyvät hahmot toki, ja Christopher Waltz on loistava näyttelijä, mutta kyllä tämän sijoitan melkoisen pohjalle Tarantinon tuotannossa. Tämä siis ihmiseltä jolla on Pulp Fiction- ja Death Proof- julisteet seinällä. Djangon paras osuus olikin ehkä tämä soundtrack.

Kirjojen puolelta Song of Ice and Fire luettu kokonaan, kaikki ilmestyneet viisi osaa. Martin jätti kaikki kymmenisen plotlineä niin pahasti kesken että suorastaan suututtaa. Onnekseni seuraavan osan on ilmeisesti tarkoitus ilmestyä joskus lähitulevaisuudessa. Toivottavasti pääsykokeitten jälkeen, on nimittäin hyvin addiktoivaa luettavaa ja kun kirjat ovat tuhatsivuisia sekä oma englanninlukuni huomattavasti hitaampaa niin hetki niissä kuluu.

Ainiin, ja nyt on kesän matkakohde päätetty ja lentoliput ostettu. Jemiman kanssa siis Israeliin 12. - 27.7, lennot Tel Aviviin mutta suunnitelmana nähdä paljon muutakin. On hyvin mukavaa kun on jotakin mitä odottaa kovasti. Tulossa lienee mahtireissu, ensimmäinen matkani Euroopan ulkopuolelle ja Jemiman suosikkipaikka.

Pari kuvaa tähän vielä.


Jemiman kanssa jouluisissa tunnelmissa.




Kuvaaja in action.


Uudenvuoden vietosta. Yksi parhaita ihmiskuvia mitä olen uudella putkella ottanut.



Vanhat silmälasit vaikuttavat radikaalisti ulkonäköön.