perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kesäfiilis

Onnistuneen kesän merkki on se, että kotiin tullessa tuntuu kuin olisi ollut kauankin poissa. Ja se, että tuntee olevansa lomalla, vaikka ei olekaan.

Kesä on ennen kaikkea tunne. Kesästä kesän tekee se fiilis. Että voi tehdä spontaanisti asioita, rikkoa arkea ja jatkuvasti puuhastella kesäisiä juttuja. Kesä antaa ihmiselle tekosyyn tehdä epäarkisia asioita; itse asiassa kesällä ei välttämättä ole laisinkaan samanlaista arkea. Se on vain ja ainoastaan luonnollista, pitkän talven ja viileän kevään jälkeen suomalaisen ihmismuumin kaivautuessa luolastaan ei se sinne takaisin halua, vaan jää pysyvästi kesästänauttimisen moodiin.

Vaikka olenkin koko kesän töissä, lukuun ottamatta tuota kaksiviikkoista Israelinmatkaa, tuntuu silti enimmäkseen kuin olisin kesälomalla. Kouluajoista on pinttyneesti jämähtänyt kymmenviikkoisen kesäloman rakenne mieleen, ja sitä elän edelleen. Suunnittelen kesän aikana tehtävät asiat tehtäviksi ennen elokuun puoliväliä, silloin kun peruskoulut ja lukiot alkavat. Ja sattumoisin nykyinen työvuorolistani loppuu samalla, mikä vain edesauttaa asiaa. Käyn vain töissä suorittamassa ne pakolliset rahansaantitunnit pois alta ja muuten elän kuin lomailija. Jääkaappi on tyhjä, olen jatkuvasti liikkeessä ja fiilistelen vähän kaikkea suomalaiseen kesään liittyvää.

Viimeiseen kolmeen viikkoon on mahtunut paljon kaikkea. Kokonaisvaltaisen pääsykoelukemisen jälkeen sitä aikaa kaikelle todellakin on enemmän; on ehtinyt valokuvata, lukea hyviä kirjoja, tehdä Jatkoajan tilastohommia (kyllä), käydä salilla, pelata parit figumatsit kera kavereiden, meloa kajakilla, syödä jäätelöä auton takapenkillä, nauttia Helsingin kauneudesta, pyöräillä paljonpaljon, viettää suomenruotsalaista juhannusta…NHL:kin päättyi juuri, mielestäni väärä joukkue voitti mutta minkäs teet. Kings oli neljän parhaan joukossa, todella hyvä suoritus kuitenkin.
Mökillä ollaan käyty jo kolmeenkin otteeseen, mikä on hyvinkin olennaista the kesäfiiliksen kannalta; viime kesässä ärsytti pahasti juurikin mökin puute. Yksikin yö voi tehdä ihmeitä, kahdesta puhumattakaan. Vielä kun on näinkin lämmintä, niin suomalaisen mökkielämän kliseet saunoineen ja grillauksineen maistuvat kyllä.

Good old kotijärvi. 
Idyllic.
Juhannuskokko.

Olen tässä tullut siihen tulokseen, että loppupeleissä Suomen ja selkeästi eteläisempien maiden isoin ero on kesän pituudessa. Välimeren maat ovat vetäneet turisteja Suomesta varmaan koko modernin turismin ajan, ja omakohtaisen kokemukseni perusteella monet niin nuoret kuin vanhatkin haikailevat pois pohjoisesta kodistamme aina kun mahdollista. Ja ei siinä, itsekin poistun Suomesta niin usein kuin mahdollista; en kuitenkaan väheksy Suomea, vaan viihdyn kotoisessa kesässä mitä mainioimmin. Paras hetki matkailulle sattuu vain yleensä olemaan kesällä. Suomen ja etelän lämpimien maiden välillä ei kuitenkaan ole niin suurta konkreettista eroa. Totta kai kulttuurierot ovat massiivisia, mutta en näe vaikkapa Espanjaa, Italiaa tai Kreikkaa niin vetävinä kohteina kuin joskus ihmiset tuntuvat ajattelevan. Kaikki ovat kieltämättä mielenkiintoisia paikkoja, ja ehdottomasti haluan niihin nykyistä paremmin tutustua, vierailla ja ihmetellä, mutta eivät ne automaattisesti näin kesäaikaan ole Suomea parempia.

Keskiyöllä Helsingissä kävellessä, celsiusasteiden ylittäessä viidentoista, on todella rauhallista ja lämmintä, ja sitä tuntee olevansa jossain ihan muualla kuin Suomessa. Jopa tuoksu ilmassa on suorastaan välimerellinen; kesän tuoksut ylipäätänsä ovat eloisuudessaan mahtavia, oli se sitten meren, mansikoiden, syreenin, märän nurmikon tai rautatiekiskojen haju. Helsinkihän on muutenkin todella kaunis kaupunki, ja kesällä se puhkeaa kukkaan. Kaupunki on täynnä viheralueita, puistoja ja puistikoita, joista suurin osa on rauhallisia ja siistejä. Koffin puistokin on oikeasti mukava paikka, silloin kun huonostikäyttäytyvä nuoriso ei sitä täplitä. Ennen kaikkea kaupunki pursuaa pieniä, käytännössä nimettömiä puiden ja hoidetun nurmikon alueita, mitkä virkistävät jo pelkällä läsnäolollaan.
Helsinki on myös melko harvaan rakennettu kantakaupungin ulkopuolella, mikä edesauttaa luonnon ja ihmisrakennelman symbioosia. Arkkitehtonisesti riittää silmälle iloa, ja aktiviteettia on vaikka minkälaista. Pelkästään livemusiikkia on tarjolla huimat määrät. Ja aina voi mennä vain puistoon istumaan ja ottaa vaikka evästä mukaan. Tai mennä heittelemään frisbeetä.

Kesäaikaan Helsinki on todella hieno paikka asua. Suomalaisen yhteiskunnan hyvät puolet, plus lämpö, aurinko ja rentous. Jos Suomessa olisi kesäkausi kaksi kuukautta pidempi, olisi maamme suorastaan upea. Ja Helsinki turistikohteena vielä moninkertaisesti vetoavampi.

                                                                              ***

Ensi viikolla tiedän olenko tuleva historianopiskelija. Alkaa jännittää vakavasti. Kävi miten kävi, kesä on nyt ja sitä ei mikään vie pois. Koitan siis ottaa ilon irti tästä kaikin puolin enkä anna epävarman tulevaisuuden tummien pilvien varjostaa aurinkoisia kaupunkipyöräilyjäni.


Tästä vielä tämän hetken suosikki, uudemman Suomi-iskelmän mestari: Kari Tapio – Olen Suomalainen

lauantai 8. kesäkuuta 2013

4/4

Keskiviikkona oli Haaga-Helian liiketalouden pääsykoe. Viimeinen pääsykoe tältä erää. Ja toivottavasti viimeinen ylipäätänsä.

Koe oli helppo, ennakkomateriaaliin pikaisestikin tutustuneena esseen kirjoitti sujuvasti eivätkä monivalinnatkaan menneet ihan surkeasti. Matikkatehtävät menivät perushyvin. Lähtöpisteitä tuonne minulta löytyy sen verran, että kokeesta tarvitsen n. 12/35 pistettä. Eli ei pitäisi tehdä tiukkaa.
Viime viikolla oli johdon assistenttityön pääsykoe niin ikään Heliassa, se oli vielä helpompi; satoja monivalintoja, matemaattis-loogisia sekä psykologisia, joissa ei ollut juurikaan haastetta. Kysymysmerkkinä on kuitenkin tuo psykologisten ominaisuuksien painottaminen, pääsykokeeseen liittyi myös psykologin haastattelu. En sitten tiedä olinko niissä tarpeeksi innokas.
Itse oppilaitos ei kyllä sytyttänyt niin yhtään näiden perusteella, vaikka hyvin olikin järjestetty tapahtumat. Noh, katsotaan...

Nyt on sitten kesänvietto parhaimmillaan. Helsingissä (Suomessa yleensäkin) on ollut kunnon hellettä ja suorastaan polttavaa auringonpaistetta. Ja aamuisin herätessä ei mikään velvollisuus paina. Työvuorotkaan eivät pahemmin purista kun niiden jälkeen voi tehdä mitä lystää.

Nyt kun tekosyyt loppuivat, niin löysin treenimotivaationi kunnolla uudestaan. Tällä viikolla kolme kertaa käyty vetämässä tiukka salitreeni, tänään mahdollisesti pitkälle lenkille. Tuntuu hyvältä.

Summoningin uusi levy ilmestyi eilen. Tänään mökille, saunaan ja järveen. Voisi sitä huonomminkin mennä.