perjantai 26. heinäkuuta 2013

Israel - day 14

Noniin, tämä kahden viikon pyörähdys Israelissa on lopuillaan. Juuri nyt istun Ben-Gurionin lentokentällä, lento lähtee vasta 01.20 mutta ei meillä ollut juuri tekemistäkään (saati rahaa) enää kaupungissa, joten tulimme tänne odottelemaan. Hyvin toimiva nettiyhteys jne, kunhan tuon matkalaukun saa kohta vielä pois vierestä niin kaikki hyvin.

Tel Avivissa vietimme siis kolme päivää, ja ensitunnelmat pitivät paikkansa aika tarkkaan. Keskiviikkoiltana kävimme vielä parin tunnin iltakävelyllä rannalla, kävelimme lähes pohjoispäätyyn asti tuota seitsemänkilometristä rantakaistaletta. Kaupunki elää yöllä, toisin kuin Jerusalem; klubeja, baareja, ravintoloita, paljon neonvaloja ja ison maailman meininkiä. Tel Avivia verrataankin New Yorkin tai Miamin kaltaisiin kaupunkeihin. Rantabaarit ovat käytännössä auringonnousuun asti auki.
Hiekkarannalla käveleminen yöllä on miellyttävää, meri velloo vieressä mustana ja aallokko pitää ääntä. Nousuvesi peittää alleen osan uimarannasta, jossa päivällä vielä oleskeli. Siinä vasta kiehtovan pelottava ilmiö, nousuvesi.

Eilen kävimme järkyttävän isossa ostoskeskuksessa, Dizengoff Centerissä noin vartin kävelyn päässä hotellilta. Yli neljäsataa liikettä, kerrosten ja liukuportaiden, kojujen ja kaikkien kuviteltavissa olevien liikkeiden labyrinttiä. Itselläni rahatilanne alkoi olla melko finaalissa, mutta Jemiman juuri tullut palkkapäivä tarkoitti kiertelyä useamman tunnin verran siellä. Oli kyllä massiivinen paikka, ja ostettavaa olisi ollut. Jos sitä jotain oikeasti tarvitsisi. Paluumatkalla bongasimme myös metallilevykaupan, pitihän sitä käydä tutkimassa hyllyt läpi. Hauskaa että Kalmahia mainostettiin oikein paraatipaikalla. Bändi kun ei Suomessakaan ole kovin tunnettu.

Pari tuntia rantaelämää, tällä kertaa auringonlaskuun asti. Hotellilla pakkasimme valmiiksi ja lähdimme yhdentoista aikaan rannalta edellisiltana bongaamaamme ravintolaan, London nimeltään. Ilmeinen turistiravintola, mutta täydellisellä sijainnilla aivan meren vieressä, ja valaisuna toimi nerokkaat puunmuotoiset telineet, jossa lamput olivat kuin terälehtiä, levittäen hentoa neonvaaleanpunaista valoaan ympärille. Söimme burgeriannokset, joilla ei ollut mitään tekemistä sen mielikuvan kanssa, mitä sanasta hampurilainen yleensä tulee mieleen. Voitti jopa Suomen oman burgerisuosikkini, Morrison’s Grill & Greenin. Isot ja hyvät annokset, mahtavan hyvät juotavat, ja en muista koskaan syöneeni yhtä hyvää pihviä burgerissa. Hyvä palvelukin vielä, eikä hinta Suomen mittapuulla ollut tasokkaasta ravintolasta erityisen paljoa.
Viimeistä iltaa piti vielä viettää rantabaarissa, mikä oli käytännössä satoja muovituoleja hiekkarannalla, kynttilöiden valaistessa pöytiä ja suurten, punaisten lamppujen yleisesti rantaa. Hävyttömän kallista, mutta pari juomaa ei venettä kaada. Musiikkikin oli baarijumputukseksi ihan okei.

Old Jaffa pohjoisesta päin nähtynä.




Nukuttuamme illan venymisestä johtuen vajaat yöunet, luovutimme huoneen kahdeltatoista ja saimme matkalaukut varastohuoneeseen säilöön. Jaksoimme käydä Old Jaffassa, eli vanhassa Jaffan satamassa, once again tuhansia vuosia vanhan kaupungin jäänteissä. Jaffa toimi Jerusalemin kontaktina Välimereen aikoinaan, ja on säilynyt läpi vuosisatojen valloittajien & sotien pyörteen. Ihan nätti paikka, emme kovin paljoa jaksaneet kierrellä enää tässä kohti. Päiväkin oli tajuttoman kuuma, Tel Avivin aurinko on painostavampi kuin Jerusalemin. Parin tunnin kävelyn jälkeen haimme ruokakaupasta viimeiset ostokset kotiintuotavaksi, vaihdoimme rantakamoihin ja menimme tappamaan aikaa rannalle. Kolmen tunnin jälkeen rantamittari oli täynnä, hiekkaan kyllästytty ja aika siirtyä pois. Vaatteiden vaihto ja etsimään taksia; sapatti ei Tel Avivissa vaikuta aivan yhtä paljoa, mutta kadut ovat silti selkeästi hiljaisempia. Käteisvaramme vetelivät viimeisiään, joten taksin hinta lentokentälle oli rajallinen; käännytimme pari pois, ennen kuin kolmannelta saimme tingittyä hinnan meille sopivaksi. Kuinka ollakaan, kyseessä oli laiton taksi (paikallisilla laillisilla on lisenssimerkinnät kuskin ikkunan vieressä) joka selasi Instagramia toisella kädellään koko matkan, joten ei ihme että suostui halvemmalla. Vartijat kysyivät muuten jo kenttää lähestyessä turvatarkastuksessa taksin pysäytettyään, minne matka. Rutiinia täällä. Anyway, loppu hyvin, kaikki hyvin; tässä sitä dataillaan rauhassa Ben-Gurionilla, ja aamulla ilmeisesti sateisessa kotikaupungissa takaisin.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Israel - day 12

Yhdeltätoista checkout, sporalla keskusbussiasemalle, aamupalaa leipomosta ja bussin kyytiin; 45min matka Tel Aviviin, bussiasemalta sherut-taksi ja viitisen minuutin kävelyllä perillä Beachfront Hotel Tel Avivissa. Matkan kokonaisukustannukset? 24 sekeliä per naama – eli karvan vajaa viisi euroa. Ei todellakaan paha.
Hotelli on kohtelias nimitys tästä residenssistämme, mutta pariksi yöksi aivan kelvollinen. Itse asiassa, jossei Jerusalemin hotellimme olisi ollut niin hyvä, pitäisin tätä oikein mainiona. Ainakin viimevuotiseen Barcaan verrattuna olo on kuin kuninkaallisella. Alan tosin uskoa, etten tule löytämään sitä huonompaa asumispaikkaa mistään. Anyway, Jerusalemin City Center Hotelissa oli itsestäänselvyytenä oma kylpyhuone, parveke, siistiä, tilavaa, viihtyisää…Tämä on tällainen hostellikoppi minimitason siisteydellä, vessat ja suihkut ovat käytävän päässä. Vessassa haisee urea. Mutta, mikä on merkityksellistä, niin meri; ikkuna on merinäköalallinen, ja ranta on kirjaimellisesti tien toisella puolella. Tästä kun ryntäisi juoksuun niin olisi meressä puoleen minuuttiin.

Heti saavuttuamme heittäydyimme siis meren aallokkoon pariksi tunniksi, ai että on jees. Merivesi +29 ja auringon paahdetta lieventää tuuli. Kierittyämme tarpeeksi suolassa ja hiekassa kävimme syömässä paikallisessa mäkkärissä, pitihän sitä testata. Samalta se maistui, paitsi juusto puuttui – ei maitotuotteita ja lihaa samaan aikaan. Pitää olla kosher. Samasta syystä et löydä vaikkapa pizzaa salamilla tai jauhelihalla mistään.

Hotellihuoneen ikkunanäkymä.



Iltakävely juuri sopivasti ennen auringonlaskua piiiitkää rantabulevardia pitkin – joskin kuulemma todella upean Tel Avivin auringonlaskun sabotoi jostain tyhjästä ilmestyneet pilvet. Nättiä kuitenkin, samanlaista kuin kaupunkihiekkarannoilla nyt yleensäkin. Paitsi että lähistön rakennukset ovat melko rumia paria pilvenpiirtäjää lukuun ottamatta, hotellimmekin näyttää pahvilta.


Tel Aviv on kyllä kaupunkina jotain aivan muuta kuin Jerusalem. Tunnelma on lähes vastakohtainen, siinä missä Yerushalaim henkii omaleimaisuutta, itämaisuutta, uskonnollisuutta ja vanhanaikaisuutta, on Tel Aviv länsimaalainen, moderni ja maallinen kaupunki. Kovin syväluotaavaa analyysiä en pysty antamaan, mutta eron huomaa heti. Rantakadulta ja rannalta bongattu niin eurooppalaisia kuin yhdysvaltalaisia turisteja, polkupyöriä, konemusiikkia, lenkkeilijöitä, olutta. Kipoja bongattu olematon määrä. Ihmiset pukeutuvat aivan kuten Euroopassa ja meininki ei juuri eroa muista Välimeren beacheista. Ero on lähinnä lämpöasteissa, täällä on tukahduttavan kuuma päivällä. Ja ihmiset puhuvat jossain määrin englantia, Jerusalemissa sai aina taistella ymmärretyksi tulemisen eteen.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Israel - day 11

Noniin, viimeistä iltaa Jerusalemissa. Käytiin, kuinkas muutenkaan, syömässä falafelia ja jäätelöä sekä oleiltiin yleisesti lähistöllä. Nopeasti sitä tottuu ympäristöön, kovin tutun oloisia ovat lähialueet tässä.

Tottumisesta puheen ollen, ortodoksijuutalaisiinkin on tottunut täysin. On varmaan hetken verran outoa sitten kun ei heitä enää näekään jatkuvasti. Israelissa on puolisentoista miljoonaa ortodoksijuutalaista, joten he ovat näkyvä osa katukuvaa, varsinkin pyhässä kaupungissaan.
Ortodoksijuutalaiset uskovat Tooraan, hepreankielisen Raamatun ensimmäiseen osuuteen; käytännössä siis lukevat Vanhaa testamenttia, eivät Uutta. Lisäksi heille tärkeää on Talmud, suullinen laki, sekä erinäköiset koodeksit ja traditiot. Ortodoksijuutalaisten elämää sävyttää tarkka säännöstely, ja esimerkiksi naisen tehtävä on pysyä kotona ja tehdä lapsia. Avioelämää ja naisen seksuaalisuutta säännöstellään tiukoilla puhtaussäännöillä. Suurin osa ortodokseista ei käy armeijaa eikä käy töissä, vaan keskittyy pyhiin kirjoituksiin. Pukeutuminen on lisäksi kaikkia yhdistävä tekijä; säädyllisyys on avainsana, säällä kuin säällä kummallakin sukupuolella on paljasta ihoa näkyvissä tasan naamassa ja kämmenissä. Kuriositeettina mainittakoon, että naiset ajavat itsensä avioiduttuaan kaljuksi. Ja käyttävät sitten peruukkia.
Ortodoksijuutalaiset jakautuvat vielä keskenään, hasideihin, haredeihin ja moderneihin ortodokseihin. Tiukkojen, mutta optimististen ja iloista uskonnollisuutta harjoittavien hasidien vastakohta on haredit, joita kutsutaan myös ultraortodokseiksi. Nämä vanhoillisaskeetit kieltävät televisiosta ja sanomalehdistä lähtien kaiken; Jerusalemin raitiovaunuliikenteestä poistettiin sähköiset mainokset, sillä haredit rikkoivat ne toistuvasti protestina väärän naiskuvan antamista vastaan. Haredit ovat myös ankaria naisten suhteen; linja-autossa nainen istuu takana, mies edessä. Väkivalta on yleistä sääntöjen rikkomisen tapauksessa. Perhe-elämä on keskeistä, seurustelu (ja avio) järjestettyä. Kuulostaa ainakin minun korvaani vahvasti arabimailta ja eräältä toiselta monoteistiselta uskonnolta...

Tässä vielä itseäni vahvasti creeppaava kuva haredinaisista lapsineen.
Selvennykseksi, en ole juutalaisuudesta sen ihmeemmin innostunut; minua vain kiinnostaa aina yleisesti kulttuuri ja sen ilmiöt. Täällä, näiden mysteeristen lierihattujen ympäröimänä, on luonnollista ottaa heistä selvää enemmän. Sama pätee aikalailla historiallisiin kohteisiin, joskin niistä on myös aika hyvät pohjatiedot. Onkin ollut hauska huomata, miten näiden monien paikallisten kohteiden historiaan tutustuessa on törmännyt tuttuihin tapahtumiin ja henkilöihin kevään luku-urakasta.


Mutta juu, nyt on siis aika jättää Juudean vuoristo taakse ja suunnata Välimeren rannikolle vielä pariksi päivää; seuraavaksi Tel Aviv.

Israel - day 10

Eilen oli toisen päiväretken aika, kun lähdimme aamulla bussilla kohti Safedia (Tzfat), aivan pohjois-Israelissa sijaitsevaa 30 000 asukkaan kylää. Tämä koko Israelin korkeimmalla sijaitseva asutuskeskus (900 metriä merenpinnasta) on ikivanha kylä, joka on 1500-luvulta lähtien kuulunut juutalaisten neljän pyhän kaupungin joukkoon (Jerusalem, Tiberias, Safed ja Hebron). Se on myös kabbalahin keskus; kabbala on juutalaisuuden keskiajalla kehittynyt mystisempi suuntaus, johon kuuluu mm. lukujen ja geometrian mystiikkaa. Se on muiden paikallisten ikivanhojen asutusten tapaan nähnyt ja kokenut niin roomalaiset, ristiretkeläiset, mamelukit, osmanit, brittimandaatin kuin itsenäisyyssodankin, ja historian siipien havina on väistämättä läsnä.

Nykypäivän Safed on niin kotimaisten matkailijoiden kuin turistienkin suosima kohde. Sen jyrkkään rinteeseen rakennetut näkemisen arvoiset alueet kattavat Artist quarterin, juutalaiskorttelin, hasidikorttelin, muslimikorttelin sekä hiukan eri paikassa vanhaa kaupunkia, jossa emme kuitenkaan käyneet. Kaupunki on tunnettu taiteilijoistaan, ja monet taiteilijat vetäytyvät vuoriston rauhaan tekemään teoksiaan. Muutamat kadut ovatkin täynnä gallerioita, joissa taiteilijat samalla maalaavat taulujaan pitkin päivää. Todella upeita teoksia näkyi joka puolella. Käsityöt ja taide ovat kaupungin juttu; juutalaisalueella oli esimerkiksi vaikuttava kynttiläkauppa, missä oli mitä hienoimpia ja erikoisimpia kynttilöitä. Kokonaan kynttilänä toimiva, lähes metrin pituinen laiva, joka oli täynnä niin ikään kynttilöitä olevia sarjakuvahahmoja.

Valitettavasti amerikkalainen kulttuuri on liihottanut tännekin mustanpuhuvilla siivillään. Jopa tuollaisesta autenttisesta pikkukylästä, jolta löytyy omaa historiaa vaikka muille jakaa, löytyy esimerkiksi jenkkikorisjoukkueiden t-paitoja. Synagogan vieressä myydään LA Lakers- paitoja. Hip hei. Israel on toki yhdysvaltojen kanssa läheisissä väleissä ollut aina, monipuolisen poliittis-taloudellis-sotilaallisen yhteistyön myötä, joten väistämättä se näkyy jotenkin katukuvassakin. Kaupassa monet tuotteet ovat made in USA. Harmi vain, että sen pitää mennä noinkin pitkälle.





Safed oli kuitenkin kokemuksena mielenkiintoinen, kolmen ja puolen tunnin bussimatka johti upeiden näkymien, omaleimaisten pikkukatujen ja ainutlaatuisen taitelijamiljöön sekaan. Ihan näkemisen arvoinen, vaikkei siellä aikaa loputtomasti saakaan kulumaan. Tulipahan nähtyä bussin ikkunasta samalla Genesaretinjärvi, tuo legendaarinen paikka jonka luo monet evankeliumien tapahtumista sijoittuvat.

Pitkänmatkan bussimatkustaminen on kyllä mukavaa puuhaa. Menomatkaa hiukan häiritsi täysin olematon jalkatila, niin että istuessa jalat eivät yksinkertaisesti mahtuneet mihinkään ellei niitä taivutellut ties mihin asentoon. Paluumatka oli kuitenkin viihtyisä, aurinko kun alkaa täällä laskea jo seitsemältä, niin oli kunnon yöbussin tunnelmaa. Ensin kaunis, punainen auringonlasku ja lopulta täysin pimeä yö täysikuun valaistessa taivaalla. Myöhäisillan bussissa on aivan oma tunnelmansa, josta pidän paljon.


Niin mukava kuin bussimatka olikin, oli myös helpottavaa olla takaisin Jerusalemissa. Vieraassa maassa vain korostuu kaupungin merkitys; tuntee olevansa ikään kuin turvassa. Kauppoja ja raha-automaatteja löytyy, julkinen liikenne ja taksit kulkevat ja niin edespäin. Maaseutu / erämaat ovat omalla tavallaan kuumottavia aina, vaikka ihan retkeilykin on sydäntä lähellä. Kävelimme iltakymmeneltä muutaman kilometrin kaupungin läpi missattuamme optimaalisen pysäkin; ei tämäkään lopulta mitenkään mahdottoman iso kaupunki ole, jossei reuna-alueille lähde. Vaikka lähes miljoonan asukkaan kaupunki onkin.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Israel - day 9

Vaikka tilastot näyttävät lämpötilan olevan paria astetta vaille sama kuin aiemminkin, on ulkona ollut jo pari päivää paljon viihtyisämpää ja iltaisin jopa viileää. Napakka tuuli myös auttanee asiaa.

Tänään poistuimme kolmenkymmenen Scrubs-jakson jälkeen linnoituksestamme, ja lähdimme vanhaankaupunkiin. Matkalla jätin postikortit postiin, jossa sai, yllätys yllätys, odottaa ihanan kauan. Mielenkiintoista oli kuitenkin sijainti; posti oli nimittäin ostoskeskuksen tapaisen sisällä, missä kaikki muut liikkeet olivat ranskankielisiä. Mainoksetkin olivat ranskaksi, ja ilmaista ranskankielistä lehteä oli jaossa. Ranskaa kuulee muutenkin kaduilla melko paljon, ja se lienee venäjän ohella ainoa kieli jolla täällä voi edes jotenkin pärjätä jos heprea / englanti ei taitu.

Tällä kertaa halusin nähdä Old Cityn eri puolelta, joten kävelimme Damascus- portin kautta. Tämä luoteisessa kaupunginmuurissa oleva jykevä portti on nykymuodossaan rakennettu 1500-luvulla Eurooppaakin alistaneen ottomaaniruhtinas Suleiman Suuren toimesta. Massiivinen ja juuri sellainen mitä ison kaupungin portista tuleekin mieleen, mutta huomion paikalla vei lähinnä muslimikaupustelijat jotka olivat leiriytyneet sen edustalle myymään kaikkea lenkkikengistä viinirypäleisiin.


Damascus Gate 

Vanhan kaupungit basaarit olivat hiljaisempia kuin kertaakaan aiemmin, ja melko rauhassa olikin mukava kävellä ilman sen kummempia suunnitelmia, ilman että tarvitsi jatkuvasti väistellä ihmisiä tai varoa taskujaan. Kahdella peräkkäisellä myyjällä oli käytössään ovela trick, kysyivät meiltä miten jokin sanotaan suomeksi ja kirjoittamaan sen lapulle; tämä toi meidät liikkeeseen, jossa yritettiin sitten puhua ostamaan jotakin. Ensimmäinen oli kovin yritteliäs, ja laski tekemiensä korvakorujen hintaa 80:stä 35:een, mutta kun ei ollut tarvetta niin ei. Toinen vakuutti olevansa vain kiitollinen eikä yrittävänsä myydä meille mitään, ja toden totta, antoikin jonkun minikorun ilmaiseksi. Paikalliset myyjät osaavat kyllä small-talkin ja ovat taitavia myyjiä, koko shown tarkoitus onkin tuoda asiakkaita.
Näimme taas uuden puolen kaupungista, kun löysimme tiemme kreikkalaiskatolisten alueen läpi. Näkyipä seassa Etiopian ortodoksinen patriarkaattikin. Monipuolinen on vanhakaupunki, kaikille uskontokunnille löytyy paikkansa.


Join tänään myös huikean hyvän jääkahvin ravintolantapaisessa, varmaan puolen litran lasi ja so good. Täältä saa muutenkin delicious jääkahvia, en ymmärrä miten pidän kaikesta kahvinmakuisesta pullista juomiin mutta en voi sietää itse kahvia, aivan sama paljonko siinä on maitoa tai sokeria. Nytkin jääkaapissa odottelee litran pullo latte-juomaa...Tuntemattomaksi jäävän valmistajan mangomehu ja Milkan Oreo-suklaa ovat myös löytäneet tiensä suosikkeihini. Tulen ikävöimään lomasikailua ja sitä, miten kaikkea suklaasta jäätelöön voi hyvällä tekosyyllä ostaa ”vain koska se on uusi maku, pakkohan sitä on maistaa”.