keskiviikko 31. joulukuuta 2014

2014: yhteenveto

Ei vuotta ilman loppukatsausta. Tämä vuosi oli monipuolinen, tekemisentäyteinen ja oikeastaan kaikin puolin positiivinen vuosi. Kaiken kaikkiaan elin vuoden kokonaan juuri niin kuin halusinkin, mikä oli mainiota – saavutin lukuisia tavoitteinani, niin pieniä kuin suuria, tein rankasti töitä niin koulun kuin ansiotöiden parissa, lomailin kunnolla ja nautin elämästä. Kulutin paljon viihdettä, pelasin lauta- ja figupelejä, näin ystäviä, joskaan en aina ehkä niin usein kuin voisi. Kehityin akateemisilta taidoiltani hurjasti, ja opin todella paljon uutta – vaikka samalla yleinen uteliaisuuteni ja taipumukseni haluaa tietää kaikesta kaikki kärsikin melkoisesti. Luultavasti korkeatahtisen opiskelun ohella aivoni eivät vain ole jaksaneet enää kiinnostua kaikesta triviaalista ja ”vähemmän tärkeästä”.

Opiskelut tuottivat hyvää tulosta. Tämän vuoden aikana sain kasaan jotakuinkin 80 opintopistettä, minkä lisäksi kandini on jokseenkin palautusta vaille valmis – olin valmistautunut tekemään tänä lukuvuonna tuon, mutta että se on jo käytännössä valmis vuodenvaihteessa, on positiivinen yllätys ja jättää keväälle selvästi enemmän vapaata. Kevätlukukausi oli melko nihkeä pakollisten epämotivoivien kurssien vuoksi, mutta lopussa kiitos seisoo. Joskus ne pitää käydä kuitenkin. Syksy oli mukavampi sivuaineiden johdosta, mutta luennot eivät edelleenkään kiinnosta oikeastaan pätkääkään, ja olen käynyt yhä harvemmin fyysisesti koululla. Hyvä opiskelusyksy ja tulosten valossa hyvä vuosi, melko kova tahti mutta niin saa ollakin.

Yliopiston kesäloma, neljä kuukautta lomailua, jäi mieleen lähinnä yhtenä pitkänä rauhallisena ja kiireettömänä ajanjaksona. Tällä opiskelutahdilla tuo kelpaa oikein hyvin. Työt kuluttivat kesällä, mutta kyllä se sujui – töitä tuli vuoden aikana tehtyä luultavasti jotain luokkaa 850 tuntia, tulorajan käytin aivan tappiin asti. Vielä jaksaa painaa Ärrällä, vaikka välillä turhauttaakin – pahinta on herätä aamuisin kuudelta. Toistaiseksi ainakin vielä ihan kelpo työpaikka tuon tason hommiin kuitenkin.

Kuukauden palkallinen loma töistä olikin sitten koko vuoden parhaita paloja. Ulkomaanreissuna Italiassa kaksi viikkoa ”reilaten” oli hieno kokemus, yksi matkustusmuoto lisää koettu ja samalla reissulla monta paikkaa samasta maasta nähty. Keväällä olin mukavalla opintomatkalla Prahassa, syksyllä käytiin päiväristeilyllä Tallinnassa sekä kahden yön risteilyllä Tukholmassa, mitkä olivat oikein leppoisia minilomia. Kesältä löytyi myös monia mökkireissuja ja mm. Tampereen päiväreissu.

NHL:n seuraaminen jatkui hyvin vaihtelevana ja epäsäännöllisenä päivittäisestä statuksestaan huolimatta, kuten myös Jatkoajan hommat. Ei oikein riitä aika kaikkeen, ja tästä on helpoin tiputtaa pois. Kings kuitenkin voitti Stanley Cupin, mikä luonnollisesti riemastutti kesäkuussa.

Vuoden tietää olleen aktiivinen ja hienojen muistojen täyttämä, kun kuvatunkua kollaasiin olisi tusinan tällaisen edestä. Tässä nyt kuitenkin joitakin paloja, ulkomaita, mökkireissuja, pelaamista ja arkea.
Vuoden suurin projekti vapaa-ajan puolella oli kolmen Fantasy Battle-armeijan maalaaminen, joka ilokseni onnistui. Maalasin loppuun jo 2007 aloitetun Dark Elf-armeijani jopa 4000pts kokoiseksi, sekä niin Vampire Countseja kuin Warriors of Chaoksiakin 2800pts. Nyt peliporukallamme on kaikkien näiden vuosien jälkeen maalatut täydet armeijat. Maalasin yhteensä 313 figua, mukana muutama jättimäinen modeli, joka on huima määrä edellisvuosiin verrattuna (muutamaa kymmentä yleensä). Kehityin selkeästi ja maalaamiseen rutiininomaisemmaksi, mikä helpottaa isojen määrien laadukasta maalausta. Vuoden lopussa sain avattua figubloginkin, mitä olin jo vuosi sitten miettinyt.

Sarjoja katselin 18 tuotantokautta, joista merkittävimpänä Doctor Whon uudemman version kaikki kahdeksan tuotantokautta ekstrajaksoineen. Suursuosikki. Katsottua tuli myös mm. The Nannyn kaudet 3-6, Iholla uusin kausi sekä Band of Brothers jälleen kerran. Elokuvia ja leffoja katselin reilut 70 sekä dokumentteja kymmenkunta.

Kirjoja luin 31 kappaletta, mikä on ilahduttava parannus viime vuosiin. Mukana oli keskeisimpinä kokonaisuuksina H.P. Lovecraftin kaikki kolme kokoelmateosta (Omnibus 1-3) sekä Conn Igguldenin viisiosainen Valloittaja-sarja. Sarjakuva-albumeitakin luin noin tusinan verran.

Musiikinkuunteluni elää edelleen lievää suvantovaihettaan, en tiedä onko useamman vuoden laskusuhdanne pysyvä asia vai vaihtuuko se vielä. Kuuntelen kuussa noin 300 toistoa, kun jokunen vuosi sitten meni helposti 600-800. Tutustun harvoin uusiin artisteihin, mutta vanhoja tuttuja tulee kyllä aktiivisesti pyöritettyä, ja näiden uudet levyt ovatkin aina mukava asia. Hyvä musiikki on edelleen parhaimmillaan mahtava asia. Päättyvän vuoden aikana kävin Stam1nan ja Mokoman keikoilla, sekä Tuskassa ja Flowssa yhtenä päivänä kummassakin, joten livemusiikkiakin tuli todistettua ihan mukavasti. 2014 oli uusien levyjen osalta aika vaisu vuosi, mutta tehdään perinteinen top5-listaus silti:

1.     Huge L – Aurora
2.     Sabaton - Heroes
3.     Stepa – Ultramagneettinen
4.     Die Antwoord – Donker Mag
5.     Stam1na – SLK

Mainittakoon heti, että Primordialin uusinta en ole vieläkään päässyt kuulemaan vinyylin viivästyttyä useamman kuukauden, joten se jää ulos arvioista. Järjestys on muuten tasainen, eikä selkeää ykköstä ole. Kolmea ensimmäistä jaksaa kuunnella eniten, ja varsinkin Hugen uusin on parasta häneltä pariin vuoteen. Sabatonin uusi ei ole järisyttävä, mutta tasaisen varma, ja soi säännöllisesti. Stepan kolmas soololevy on rennon leppoisa, vaikka ei mitään mullistavaa tarjoakaan. Die Antwoordin kesän alussa tullut levy keräsi paljon kuunteluja tuolloin, mutta ei ehkä kestä kulutusta ihan hirveästi. Stam1na ei tee enää samanlaisia levyjä kuin ensimmäiset, 15-vuotiaalle pojalle hetkeksi maailman parasta musiikkia tarjonneet, mutta SLK:akin on hetkensä.

***


Ensi vuodelta odotan enemmän aikaa oleiluun ja rentoa kevätlukukautta, yleisen uteliaisuuden kaikkea kohtaan palaamista, Ylen dokumentteja, teenjuonnin opettelemista, uudessa mukavassa asunnossa asustelua sekä toivottavasti opettajansijaisuuksia. Keväällä on opettajan pedagogisten opintojen pääsykokeet, joista suoriutuminen hyväksytysti on opiskelusuunnitelmieni kannalta hyvin keskeistä.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Goodbye Merimiehenkatu

...ja tervetuloa Hermanni & HOAS. Tässä sitä ollaan. 21 kuukautta Punavuoressa takana, ja on aika luopua ensimmäisestä omasta asunnostani. Viimeiset pari viikkoa on mennyt melkoisessa rumbassa, joulun, vuoden lopun, koulutöiden ja nyt vielä muuton merkeissä. 1.1 alkaen asun määräaikaisesti HOAS:in vastavalmistuneessa kiinteistössä, joka kyllä miellyttää kovasti ainakin tällä hetkellä. Pienen analyysin paikka siis selvästikin.

Merimiehenkadun pros and cons:

+++ Sijainti – keskusta, yliopisto, duuni, Eiran ranta, kaikki kävelymatkan päässä
++ Jättimäinen parveke – vaikka onkin sisäpihalle päin, varsinkin kesällä tulee ikävä
+ Pesutupa – ilmainen ja uudenkarheat laitteet
+ Keittiö – kattava ja ihan okei, näin yksiötasolla
+ Sauna – paras sähkösauna missä olen ollut
--- Hinta – yksityisten markkinoiden hintataso on tätä, mutta reilut 700e 21m2 tuntuu pahalta
-- Kunto – paljon pikkuvikoja; uuni on ihan romu, lattialistat irtoilevat, parvekkeen oven eristykset irtoavat jne.
-- Koko – 21 neliötä on oikeasti tosi vähän, vaikka kesällä voikin parvekkeelle paeta
- Äänekkyys – kakkoskerros tarkoittaa, että kuulen jokaisen pihalle tulevan/lähtevän auton sekä mummojen keskustelut aamukahdeksalta lauantaivapaapäivänä pihalla. Puhumattakaan alapuolellani hyrränneistä pesukoneista.
- Rakennus – näyttää aivan bunkkerilta, kosmeettinen pikkuvika mutta mainittakoon kuitenkin

Uuden asunnon, ennakkoon ajateltuna:

++++ Hinta – opiskelija-asunnon hintataso tarkoittaa koko elintason selvää nousua
+++ Uutuus – koskematon asunto, tästä olen haaveillut
++ Laminaattilattia – ei muovia, tätäkin olen aina halunnut
++ Koko – 28 neliötä on jo selvästi enemmän, avaruutta ja tilaa tulee lisää
-- Keittiön puute – ei liettä eikä uunia, joskin loihdin tuohon pienen uuni/liesitason jostakin kyllä
-- Sijainti – sporalle ja metrolle kävelee kyllä alle 10min, mutta ei se ole ihan sama kuin kävellä Kamppiin 10min
- Laitos – talo näyttää varsinkin sisältä hyvin laitosmaiselta, ja ensimmäinen mielikuvani oli Santahaminan 1.JK:n kasarmi. Eipä tälläkään nyt toisaalta ole juuri väliä.


Oli hyvin positiivista, että sain avaimet jo kymmenen päivää ennen virallista muuttopäivää, joten olen rauhassa saanut hoitaa kaiken. Kodiksi asettuminen vie kyllä oman aikansa, mutta tällä hetkellä kaikki näyttää hyvältä. Uusi vuosi, uusi asunto, ja ehkä tästä saisi sen näköisen että sitä voisi kutsua varsinaisesti kodiksi!

perjantai 19. joulukuuta 2014

Syyslukukausi: done

On jälleen aika lukukausikatsauksen. Toinen lukuvuosi yliopistolla toi uudenlaisia opintoja eteen, sillä vuosi kuluu pitkälti sivuaineiden parissa. Merkittävänä erona ensimmäiseen vuoteen oli myös luentoaktiivisuuteni kokema selkeä lasku: 59 luentoa eli 88.5 tuntia eli 5310 minuuttia, läsnäoloprosentti 71.95%. Kandin ohella koulutöihin kuului mm. viisi tenttiä, seitsemän esseetä, esitelmä, tutkimussuunnitelma ja viidet palautettavat laskuharjoitukset. Opintopisteitä kertyi 34, joskaan tuohon ei sisälly kandiin kulunut mittava työmäärä. Yhteiskuntaopin aineenhallinnasta 25/60 OP kasassa nyt.

Yleisfiilis on aika neutraali, luentokurssit ovat edelleen kirjoissani melko turhakkeita, ja aionkin keväällä kirjatenttiä entistä enemmän kursseja. On ollut ihan mukavaa opiskella valtiotieteitä, sivuaineisiin onneksi sisältyy vain asiakursseja. Kandin tekeminen on ollut erittäin opettavainen prosessi, ja selvästi mielekkäin opintokokonaisuus tähän asti yliopistolla. Ruotsi on nyt myös vihdoin suoritettu. Paljon on edelleen asioita mistä en pidä yliopistolla, mutta sen verran on hyvääkin että jaksan siellä opiskella.

Praktikum ja kandidaatintutkielman tekeminen oli syksyn selvästi tärkein kurssi. Dosentti Mikkelin hyvässä ohjauksessa pienryhmäkurssi, joka jatkui koko syksyn kerran viikossa. Käytiin läpi tutkielman tekeminen prosessina ja tutkimustyöhön liittyviä yleisiä asioita, samalla kun aloitimme omat työmme. Itse tosin kirjoitin oikeastaan koko tutkielmanikin marras/joulukuun aikana, siitä ei puutu enää kuin muutamat viitekorjaukset ja viimeiset hiomiset. Hyvä kurssi, ei valittamista, itse tutkielmaa pohjustettiin hyvin tutkimussuunnitelmalla ja ideapapereilla. Tärkein kurssi oli hyvin hoidettu opetuksenkin osalta, hyvä juttu.

Taloustieteen sivuainekokonaisuudesta suoritin kolme kurssia (joista tosin yhden läpipääsy ei ole vielä varmistunut). Ensimmäinen, Taloustieteen perusteet, lähes kahden periodin mittainen laskuharjoituksiakin sisältänyt kattava peruskurssi oli ihan okei. Luennot olivat mitä olivat, tehtävät tulivat aina myöhässä ja arvosanaa saanee odottaa kuukausia, mutta itse kurssimateriaali oli erinomainen. Kyllä tuosta pääsi sisään taloustieteen perusteisiin hyvin.
Julkinen talous olikin sitten lukuvuoden ensimmäinen kirjatentti, mihin piti lukea nelisensataa sivua Joseph Stiglitzin Economics of the Public Sectoria; melkoista pakkolukua välillä, mutta toisaalta paljon mielenkiintoista ja ennen kaikkea yleissivistävää asiaa. Lähinnä ihmettelen, miksi peruskurssin sisältö on lähinnä Yhdysvaltojen julkista taloutta, eikä esimerkiksi Euroopan maiden, mutta ajoi tuokin asian. Vitonen tuosta tentistä siis, kyllä nuo kirjatentit sopivat parhaiten minulle.
Kolmas taloustiede oli Suomen talouselämän ja maailmantalouden esittely, jossa käsiteltiin yli puolilla luennoista tuoreinta talouskriisiä, eikä maailmantaloutta tosiaankaan esitelty mitenkään yleisluontoisesti. Vaihtuvat luennoitsijat ja melko tylsää tavaraa, lisäksi luennot iltaisin joten en jaksanut käydä juuri ollenkaan. Tämän tentti oli myös luultavasti typerin tentti missä olen ollut, todella triviaalisia kysymyksiä ja en tosiaan ole edes läpipääsystä varma. Mielenkiintoinen ja hyödyllinen sivuaine, mutta kurssien sisältö on näköjään tuttuun tapaan laidasta laitaan.

Sosiologian sivuaineesta kävin kaksi kurssia. Sosiologian johdantokurssi oli ihan okei, tavallinen luentokurssi jonka lisänä oli yksi kirja luettavaksi. Hyvä johdatus oppiaineeseen, tosin lähinnä tuon kirjan takia. Luennot ja niiden sisältö olivat ihan ok, mutta oli sielläkin seassa täysiä huteja. Aineena tämä ei kuitenkaan ole mitään mitä opiskelisin vapaavalintaisesti, yhteiskuntaopin sivuainekokonaisuus nyt vain vaatii tämän tai valtio-opin, ja valtio-opin peruskurssi oli taloustieteen vastaavan päällä. Kyllä tätä silti nämä viisi kurssia lukee. Toinen sosiologian perusopintoihin kuuluva kurssi oli Väestötieteen johdantokurssi, jossa oli mukavasti vain seitsemän luentoa ja vastapainoksi paljon palautettavia töitä & itseopiskelumateriaalia – tämä sopiikin minulle paremmin. En ole vielä viimeistä esseetä tehnyt, mutta ison kasan muita palautuksia kylläkin. Hyvä perehdytys aiheeseen, mutta sama juttu kuin sosiologiassakin, ei ole se oman kiinnostuksen vahvin alue. Ihan mukiinmenevä kurssi kuitenkin. Plussaa noista materiaaleista, jos aihe oikeasti kiinnostaa niin mahdollisuuksia päästä syvemmälle tarjottiin heti kättelyssä.

Syksyn isoin haaste oli toisen kotimaisen kielen suullinen ja kirjallinen taito, tuttavallisemmin ruotsi. Kaksi kertaa viikossa, koko syksyn, läsnäolopakko, paljon palautettavia töitä. Opettaja oli hyvä ja mukava, eivätkä luennot loppupeleissä olleet ihan hirveitä, ja esseetkin oli suht helppo kirjoittaa – olen vain koko kielessä niin huonolla tasolla, että jouduin työskentelemään mukavuusalueeni ulkopuolella jatkuvasti. Luennot olivat pitkälti pienryhmäkeskustelua, joka oli todella vaikeaa minulle. Kai sitä kuitenkin jonkinlainen osaaminen kieleen on, kun pääsin sekä suullisen että kirjallisen kokeen läpi ensimmäisellä yrityksellä – suullisessa puhuin jopa neljä minuuttia enemmän kuin olisi tarvinnut. Nyt on ruotsinopiskelut tämän elämän osalta oletettavasti vihdoin pysyvästi ohi.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Loma ja muutoksia elämässä

Tänään oli viimeinen tentti. Syyslukukausi oli sitten about siinä, pistän tarkemman analyysin luultavasti ensi viikolla koulun osalta. Ruotsin suullinen osuus meni läpi, ja kirjallinenkin tuntui menneen ihan okei. Praktikumista tuli vitonen, kahdesta taloustieteestä odottelen arvostelua ja väestötiede odottelee vielä että teen kaksi viimeistä esseetä, deadline tammikuun alussa.

Eihän tämä täysi loma koulusta ole, kun kandikin pitää vielä hioa loppuun, mutta kuitenkin. Ei tarvitse koululle mennä kuukauteen. Seuraavan kerran menenkin koululle uudesta osoitteesta.

Yllätyksekseni sain tiistaina asuntotarjouksen HOAS:lta, joka on toistuvasti hylännyt yksiöhakemukseni. Nyt oli onnea mukana, sillä sain yksiön Hermannista, vastavalmistuvasta rakennuksesta. 28m2, täysin uusi asunto, ylin (eli kuudes) kerros sekä vuokra 260e halvempi kuin nykyisessä. Enpä tuota oikeastaan tosissaan joutunut miettimään, 3000e säästöä vuodessa nostaa elintasoa niin huomattavasti että suostun jopa lähtemään Punavuoresta. Tuo uusi asunto vaikuttaa monilta osin lupaavalta, ja odotan jo itse asiassa kasvavalla innostuksella sinne siirtymistä. Lisää neliöitä on todella jees.

Etelähelsinkiläiselle tuokin sijainti tuntuu "kaukaiselta", mutta kulkeehan sieltä niin spora, metro kuin bussikin keskustaan päin ihan sopivan nopeasti. Tykkäsin aina lukiossa aamujen bussimatkoista, kun sai olla vielä puoliunessa ja kuunnella rauhassa musiikkia. Saanpahan tuon takaisin. Olen totaalisen kyllästynyt myös työmatkaani, ja iloitsen tulevista metromatkoista aikasemmasta heräämisestä huolimatta.

Muutto on 1.1, alle kolmen viikon päästä, joten kaiken muun rumban päälle saan järjestää kaiken siihen liittyvän. Toisaalta, tuo on sen verran innostuttava asia, että ei se lainkaan häiritse. Eikä muutto ihan loputtomasti työtä teetä, ainakaan edelliskerran perusteella. Aloitan pakkaamaan heti kun saan jostain laatikoita, jotta saan ajoissa asunnon tyhjäksi. Tämän kämpän näyttöjäkin ajatellen on hyvä saada kamaa kasaan heti.

                                                                    ***

Kävimme eilen katsomassa Hobitti-trilogian viimeisen osan, ja pettymyshän se oli. Jacksonin putkijuoksuista tulee mieleen lähinnä Call of Duty-pelisarja, eikä niissä säily Keski-Maan hengestä juuri mitään. Todella sääli, sillä puitteet ovat komeat ja potentiaalia tuotantotiimissä + näyttelijöissä olisi vaikka mihin, mutta kun rajattoman budjetin elokuvasta tehdään yhden miehen leikkikenttä, ei tulos voi olla hyvä. Martin Freeman, Richard Armitage ja Lee Pace ovat tämän tekeleen kantavat voimat, mutta eivät yksinään riitä. Sorry guys. Ainoa hyvä kohtaus on LotR-appendixeistä napattu Sauronin karkoitus Dol Guldurista, joka oli toteutettu komeasti. Suorastaan masentavia kohtauksia onkin sitten enemmän kuin jaksaa luetella. Tämä julistekin kertoo jo mistä on kysymys - mistä lähtien kääpiö ratsastavat yhtään millään, saati jättiläisvuohilla?

Alhaisista odotuksista huolimatta pettymys.

Siinähän sitä. Huomenna 9.25h työvuoro ja kaverin synttärit, sunnuntaina risteilylle ja tiistaina kämpän täyssiivous asuntonäytön tieltä. Joulun alla on myös viiden päivän työputki, tulee yli 90h töitä tässä kuussa jälleen tehtyä. Muuttoon valmistautuminen, kandin viimeistely, joulupuuhastelu sekä muutama oma luku- ja maalausprojekti takaavat loppuvuodesta erittäin täyden, mutta mukavan ajanjakson.

Primordialin vinyylin julkaisu on jälleen viivästynyt, joten olen joutunut täyttämään kaipuutani muulla uudella musiikilla. Agallochin Ashes Against the Grain sekä Summoningin Let Mortal Heroes Sing Your Fame ovat Hugen uuden ohella muodostaneet loopilla soivan kolmikon. Agalloch on mainiota progemetallia, ja Let Mortal Heroes on tunnelmaltaan erinomainen. Summoning onnistuu hyvin luomaan selkeästi omanlaisensa fiilikset joka levylle. Summoningissa on enemmän aitoa Keski-Maata kuin kolmessa Hobitti-elokuvassa yhteensä. Sopivaa syys/talvimusiikkia kumpainenkin.

Agalloch - Fire Above, Ice Below
Summoning - In Hollow Halls Beneath the Fells

torstai 4. joulukuuta 2014

Projekteja kasaan

Ja jälleen on kouluperiodi lopussa. Viime viikot olen kuluttanut pääsääntöisesti kandin parissa, pariakymmentä sivua tuo kasassa oleva teksti tällä hetkellä lähentelee mutta vaatii vielä paljon hiomista, täydennystä ja uudelleenjärjestelyä. Pitkällä ollaan kuitenkin jo, ja fiilis on rauhallisen varma tuon työn suhteen. Kaksi taloustieteen tenttiä oli ja meni, julkistalouden kirjatentistä nappasin vitosen; ensi viikolla on vielä ennakko-odotuksissa heikoimmat tentit, eli taloustiede kakkonen (en ole ehtinyt/jaksanut perehtyä kunnolla sisältöön) sekä ruotsi, sekä suullinen että kirjallinen. Sitten ollaankin jälleen ”lomalla”.

Aikalailla duunissa ja koulussa tämä elämä on pyörinyt edelleen, liiaksikin. Suunniteltu juttu sinänsä kuitenkin, juuri katselin tarkemmin kevään kursseja, ja esimerkiksi nelosperiodissa taitaa olla tasan yksi luento viikossa. Eli kunhan saan joulunajan duunit sekä kandin pakettiin niin alkaa rennompi elämä. Vuodenvaihteen jälkeen tarkoitukseni onkin jättää enemmän tyhjää aikaa kalenteriin erinäköisiä vähemmän velvollisuuspitoisia aktiviteetteja varten sekä antaa aikaa kehonhuollolle. Kaipaan jo treenaamaan kunnolla, mutta kun ei ehdi niin ei ehdi. Sali on saanut jäädä toistaiseksi, marraskuussa kävin lähinnä pelailemassa yliopiston sählysarjan pelejä.

Tehtaankadun Sandron brunssi käytiin testaamassa.

Tänään helsinkiläiset saivat nauttia jopa valosta sysimustan marraskuun jälkeen.

Joulun alla on tiedossa risteily Tukholmaan, mikä on hyvin tervetullutta. Onnea oli mukana, että löysimme ajankohdan jolloin kummallakaan ei ole kolmeen päivään töitä. Pari yötä ilman mitään ”tekemistä” kuulostaa erittäin hyvältä juuri nyt. Hobitin viimeinen osa ilmestyy ensi viikolla, se ja toisen osan extended edition olisi tarkoitus nähdä. Parit figupelit olisi tavoitteissa myös, viime viikot olen kerinnyt vain lätkimään Keski-Maan Velhoja. Lähinnä olen kuitenkin tyytyväinen, kunhan saan tuon kandin kunnialla hoidettua, kevät on sitten täynnä aikaa kaikelle mahdolliselle.

Keski-Maan Velhot-korttipelin pelailua.

Yhden suurprojektin sain kuitenkin valmiiksi, nimittäin kolmen Fantasy Battle-armeijan maalauksen, josta lienen maininnutkin. Olen maalannut tänä vuonna tähän mennessä yli kolmesataa figua, mikä on aivan uskomaton lukema (edellisinä vuosina olen maalannut muutamaa kymmentä). Tähän saavutukseen olen varsin tyytyväinen & ylpeä, ja olo on kieltämättä keveämpi jättimäisen urakan ollessa ohitse. Tämän kunniaksi avasin vihdoin figublogin, jonne tulen päivittämään melkoisen aktiivisesti. Tuosta, olkaat hyvät: http://tehpaintingcave.blogspot.fi/


Hugen Aurora on erinomainen levy. Palefacen uusi oli pettymys, mutta tämä on soinut paljonkin. Primon julkaisu siirtyi tälle viikolle, joten sitä jännitetään edelleen.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Hajottava marraskuu


Puolivälinsä ylittänyt pimeyden ja alkavan talven kuukausi on kulunut hyvin yksipuolisesti opiskelun ja töiden parissa. Viisi kurssia, yksi kirjatentti sekä kandin kirjoittaminen riittäisivät jo ryydyttämään pahasti, eikä tuo työnteko ohessa juurikaan auta asiaa. Vastikään  oli viiteen päivään neljä töitä (pe-la illat, ma-ti aamut). Melko järkyttävä motivaationtappaja, tuon jälkeen oli vaikea kaivaa innostusta jatkaa tenttilukua.

Sain tosiaan lievänä yllätyksenä tietää, että palautusdeadline proseminaarityölleni on jo 16.1. Tuosta toki sitten vielä hiotaan se kirjallinen palautus, joka on myöhemmin keväällä, mutta ihannetilanteessa sitä ei tarvitse enää muokata kuin kosmeettisilla tavoilla proseminaarista. Tässä on siis alle kaksi kuukautta kirjoittaa työ, enkä pääse keskittymään puhtaasti siihen ennen joulukuuta ainakaan. Uskon silti, että joulukuu lomineen riittää tuon tekemiseen – 20 sivua on loppupeleissä varsin vähän tekstiä, näyttäisi siltä että tulen kärsimään ennemmin liian tekstin määrästä. Raakatekstiä on jo kasassa yli puolet tuosta, mutta se nyt ei sellaisenaan kelpaa juuri mihinkään. Luottavaisin mielin kuitenkin siis ollaan, mutta duunia tuossa on vielä monen monta kymmentä tuntia edessä.

Muuten koulutöissä edessä on nyt lauantaina pahasti kuumottava julkistalouden tentti sekä ensi viikolla taloustieteen peruskurssin tentti. Ruotsinkurssin duunit olen jo ajoissa tehnyt, enää tentit joulukuussa edessä, praktikumin työt on myös tehty, väestötieteen johdanto on pelkkiä esseitä ja niissäkin olen aikataulussa, ja viimeisenä taloustieteen kakkoskurssi on ihan perus luento-tenttikurssi joulukuun puolella. Lähinnä tuo määrä tuottaa ongelmia siis, suurimman osaa ajasta ”pitäisi olla tekemässä” jotain koulutöitä.


Nämä kuvat tiivistävät marraskuuni oleellisesti.


Duuninteko alkaa tökkiä myös pahemman kerran, kolmas vuosi menossa ja sen kyllä huomaa. Haasteellisuus nolla, yksitoikkoisuus sata, vakioasiakkaisiin kyllästyminen melkoinen. Noh, tässä on marraskuun ja koulukirjakasan aiheuttama negatiivisuus-bonus mukana, mutta kyllä sitä kaipaisi jo jotain muuta. Keväälle olisi tarkoitus löytää sijaisuuksia niin paljon kuin mahdollista, katsotaan miten siinä käy.

Kovasti työllistävien koulu/työkiireiden tuoman täyden arjen ympärille kaipaa tasapainottavaa viihdettä, ja elokuvia & leffoja onkin mennyt hyvällä tahdilla. Laadulla ei ole niin väliä, kunhan saa aivoja nollattua – saimme katsottua mm. The Nannyn kaudet 3-6 sekä tuoreimman Iholla-kauden kaikki jaksot. Elokuvista viime aikojen ykkönen oli selvästi The 13th Warrior, jonka katsoin toiseen kertaan; esimerkki elokuvasta, jossa puhdas fiilis ylittää moninkertaisesti laadulliset ongelmat. Viikinkimätkintää ysäriltä, toimii kuin sata jänistä. Kuuluu aikalailla suosikkielokuviini. Kuunnelkaa nyt tätä soundtrackiakin:


Sain tämän kuun puolella luetuksi pari hyvää dekkaria. Antti Tuomaisen Synkkä Niin Kuin Sydämeni oli hyvä, mutta loppuratkaisun osalta hiukan laimea teos; pidän kuitenkin hänen otteestaan ja kuvailustaan, jotenkin sopivan…suomalaista. Jens Lapiduksen uusin teos, VIP-huone, oli myös hyvä, joskaan ei ehkä ihan odotusteni arvoinen; piti otteessaan, mutta ei pakottavasti, kuten parhaimmat romaanit. Aion lukea kuitenkin hänen alkuperäisen trilogiansa, katsotaan josko se kolisisi paremmin.

Kuormittavan arjen edessä sitä ihminen palaa selvästi tuttuihin ympäristöihin; kun ei löydy resursseja tutustua uuteen, kierrätetään vanhaa. Ja mikäs siinä, jos se on edelleen toimivaa. Tolkien & Keski-Maa toimivat itselleni varmaan ikuisesti, ja nyt olen huolehtinut mielenterveydestäni Keski-Maan Velhot-korttipelillä. KMV on 1996 painettu suomenkielinen keräilykorttipeli, joka on korttipeliksi harvinaisen strateginen ja muutenkin persoonallinen. Joskus aivan lapsena tuli keräiltyä, mutta nyt hetken mielijohteesta katsoin myykö Fantasiapelit sitä edelleen; positiivisena yllätyksenä näin oli, ja vieläpä hyvin halvalla, joten ostettiin kaverin kanssa kasat ja alettiin lätkimään. Hyvää sivupelailua raskaampien pelien ohessa, Fantasy Battlea en tällä hetkellä kerkeä pelaamaan oikein. Maalauksetkin ovat edenneet hiukan tahmeasti, mutta kyllä nekin sujuvat. Ei paljoa enää jäljellä.


Uusia vinyylejä odottaa Äxässä hakemista, Hugen sekä Palefacen tuoreet tuotokset. Paleface tuli myöhässä ennakkotilauksestani huolimatta, joten en ole sitä kerennyt hakemaan, kovasti kiinnostaa kyllä. Ensi viikolla ilmestyy vielä all-time suosikkini Primordialin uutukainen, joten ehkäpä näistä löydän lisäboostia masentavan mustaan marraskuuhun.