sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Loma !

Lomilla ollaan ! Edessä neljä viikkoa palkallista lomailua, kyllä vain. Tässä olen jo hiljalleen siirtynyt lomatunnelmiiin, töiden ohella olen lähinnä viettänyt kotioleiluelämää lukien, katsellen leffoja / sarjoja ja puuhaten figujen parissa. Mitään liian vakavaa ei ole jaksanut kerrankin tehdä, vähän salia mutta muuten kulttuurin / viihteen parissa. Sopii varsinkin näihin säihin, tuollahan saa käyttää hupparia + takkia. Ja ylihuomenna on heinäkuu, huhhuh. En kyllä muista näin kylmää kesää hetkeen.

Luettuani pari pidempään odottanutta kirjaa pois päiväjärjestyksestä lainasin spontaanisti kirjastosta neljän kirjan kasan. Mikä parasta, luin ensimmäisen niistä reilussa vuorokaudessa; viisisataasivuinen möhkäle meni ihan vanhan ajan tahdilla. Tämä on hyvin mieltälämmittävää, itseluottamukseni lukemistani kohtaan palasi kertaheitolla. Koulukirjojen kanssa tuhraantuu välillä nimittäin jopa viikkoja joihinkin satoihin sivuihin, enkä ole ehtinyt varsinaisesti ahmia fiktiota sitten Song of Ice and Firen. Lapsena / nuorempana saatoin kuitenkin lukea 900 sivua päivässä, ja trilogiat menivät yleensä viikossa. Tätä olen monesti kaivannut, ja aion tehdä parhaani ehtiäkseni nauttia rennosta kirjallisuudesta mahdollisimman paljon vastedeskin.

Hyvää ja hauskaa luettavaa, iskee varmasti jokaiseen nörtinpuolikkaaseen.

Tuo lukemani kirja oli siis Ernest Clinen Ready Player One, hauska ja värikäs romaani vuoden 2044 maailmasta. Kirjan isoin anti on sen laajalti viljelemissä peli-, musiikki-, elokuva- ja tv-sarjaviittauksissa, ja suurin osa mitenkään merkittävistä 1970-90-lukujen tuotteista vähintäänkin mainitaan kirjassa. Olin joskus lukenut tämän arvion Pelaaja-lehdestä, mutta unohtanut sittemmin koko teoksen. Löytäessäni sen hyllystä lainasin kirjan välittömästi, ja päätös kannatti. Todella hyvä ja leppoisa kirja, jota ei malta laskea käsistään. Aidolle 1980-luvun kasvatille tarjoaisi varmaan vielä enemmän. Kyllä tämä itsenikin innoitti palaamaan pelien ääreen, ja viime päivinä onkin tullut hiukan pelaillut Skyrimiä sekä vanhaa kunnon Champions 2:ta PS2:lla, heh.

Yläasteaikojen klassikko pääsi uudelleenpeluuseen.

Ruudun puolella katseltiin jälleen yksi American Dadin kausi pois, mutta ennen kaikkea vajaassa viikossa tuli nautittua Vikingsin juuri päättynyt toinen tuotantokausi. Se oli erilainen kuin ensimmäinen, selkeästi moniulotteisempi, vähemmän mustavalkoinen ja poliittisia kiemuroita täynnä, mutta loppupeleissä pidin tästä vielä enemmän kuin ensimmäisestä. Ensimmäinen kausi on iloisempaa ja seikkailuhenkisempää, ehkä jopa naiviimpaa, toisen kauden ollessa paljon harmaampi ja hankalampi. Huomasin usein, etten osaa päättää pidänkö jostakin hahmosta vai en. Loistava sarja siis kuitenkin, tarina etenee, historiallinen konteksti on riittävän kunnossa, päähahmot hyvin tehtyjä ja fiilis ylipäätänsä mukaansatempaava. Ja onhan viikingit aina jees.

Vikingsin toinen tuotantokausi jatkoi loistosarjaa.

Katselinpa historiallisen elokuvankin alkaneen loman kunniaksi, kun paikkasin yleissivistyksessäni olleen massiivisen aukon ja katsoin Braveheartin. Tämä Mel Gibsonin taidonnäyte vuodelta 1995 nousi heittämällä näkemieni historiallisten elokuvien ykköseksi, ja minä suorastaan keräilen niitä. Kolmetuntinen eepos, joka pitää katsojan koko ajan otteessaan; niin kuvausteknisyys, musiikki, näyttelijät, hahmojen kehitys, historialliset faktat, draaman kaari, puhdas tunnelma, valaistukset kuin taisteluiden alkeellinen brutaaliuskin oli nappiosuma. Oli todellakin korkea aika nähdä tämä.

Tämä kohtaus: Braveheart Freedom Speech
Tai nämä musiikit: Braveheart song

Jokin näissä Irlannin ja Skotlannin historioissa viehättää aivan mielettömästi. Voipi olla, että joudun koulutöitäni näiden parissa tekemään enemmänkin. Ainakin kova haastaja esimerkiksi kandia varten. Katsotaan, jos löydän juuri sopivan tutkimusaiheen jompaan kumpaan liittyen.

Erinomaisen hyvä klassikko.

Iso kasa leffoja ja elokuvia on tosiaan tullut nähtyä viime viikkoina, mutta muista voisi mainita lähinnä We're the Millersin. Kaikin puolin B-luokan komedian oloinen tapaus, joka osoittautui kuitenkin skeptisyydestä huolimatta erittäin hauskaksi leffaksi. Jokainen hahmo on hauska, eikä leffa nojaa yhteen kikkaan (vrt. HIMYM ja Barney), ja huumori on juuri sopivan laatuista - ei liian överiä, mutta sopivan terävää kuitenkin. Parhaita komedioita pitkään aikaan.

Tänään on tiedossa Tuska Open Air, seitsemäs kerta kun tuonne menen. Neljä Kaisaniemen Tuskaa ja nyt kolmas Suvilahden. Ainakin näin sadesäällä Suvilahti asvaltteineen on parempi. Veljen kanssa mennään, ja tässä sulkeutuu tavallaan ympyrä: olin itse ensimmäistä kertaa seitsemän vuotta sitten, kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välissä, eli juuri samanikäisenä kuin mitä hän nyt on. Tärkeimpänä nähtävänä Orphaned Land, Emperor ja Satyricon. Katsotaan paljonko sade tiputtaa meininkiä, koko päivä tuolla on tarkoitus kuitenkin olla. Ei Tuska (tai festarit ylipäätänsä) ole enää sama juttu kuin teini-ikäisenä, mutta parhaimmillaan todella mukava livemusiikin tapahtuma.

Maanantaina lähdemmekin sitten Osmon kanssa viiden päivän fillarireissulle, suuntana Savonlinna. Neljässä päivässä oli tarkoitus tuo 360km polkaista, tähän nuo säät vasta uhkaavilta näyttävätkin. Ei siinä, niin fillarilaukut, retkikengät, teltta kuin sadeasukin ovat melko lailla 100% vedenpitäviä. Katsellahan ja toivotaan ettei ainakaan sataisi joka päivä.

post scriptum: tämä päivityshän näyttää joltain joululoman aktiviteettilistalta. Hieno kesä joo Suomessa.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kesäkuun rientoja


Kesäkuu on jo ylittänyt puolivälin, vaikka sään perusteella ei sitä uskoisikaan. Ilta-Sanomatkin otsikoivat Suomessa olevan kylmempää kuin Alaskassa. Noh, on sitä kesäkelejäkin ehtinyt olla, ja toivottavasti tämä nykyinen ei paria viikkoa pidempään kestä. Kesä tarkoittaa aktiviteetteja, ja kiirettä onkin pitänyt.

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut serkun valmistujaiset mökillämme, päivämatka Jemiman kanssa Tampereelle, meillä järjestetyt Jemiman synttäribileet, Helsinki-päivä jolloin kiipesimme Erottajan palotorniin, kaverin synttärikekkerit Fiskarsissa, peräti viisi yötä mökillä sekä Los Angeles Kingsin mestaruus. Samalla on tullut tehtyä töitä tavallista reilusti enemmän, kesällä kun en tukia nosta. Viime viikolla 32 tuntia töitä oli kyllä uuvuttava suoritus kaiken muun tekemisen ohella, tällä viikolla 21 ja ensi viikolla tiedossa vielä 28 ennen lomaa.

Helsinki.
Mannerheimintie nähtynä Erottajan paloaseman tornista.
Johanneksen kirkko nähtynä Erottajan paloaseman tornista. Helsingissäkin on värikkäitä kattoja. 
Tampere Näsinneulan huipulta kuvattuna.
Jemima Näsinneulan huipulla.
Tampere. 
Pyynikin torni kuuluisine munkkeineen.

Sen enempää yksityiskohtiin pureutumatta, on ollut todella mukavaa olla paljon liikkeellä, tehdä epärutiininomaisia asioita, viettää kesäelämää ja nähdä ihmisiä. Laskeskelin että olen loppukevään/alkukesän aikana nähnyt jo puolenkymmentä vanhaa kaveria, joita en ole muutamaan vuoteen nähnyt. Töiden ja tekemisen yhdistäminen on kyllä vienyt energiaa rankasti, ja nyt onkin hyvä ottaa viimeiset työviikot rauhallisemmin. Viime viikolla olin kuusi päivää käymättä kunnolla koneella, mitä tapahtuu luokkaa kerran vuodessa, jos sitäkään. Ei sillä, ettäkö siitä haittaa olisi, kuvastaa vain kalenterin täyttymisastetta.

Fiskars.
Fiskars.
Fiskars.

Kings tosiaan voitti mestaruuden toisen kerran kolmen vuoden sisään, ja vaikka en ratkaisevaa peliä nähnytkään ollessani mökkireissulla, olin tällä kertaa hengessä mukana paljon paremmin. Katsoin kaksi ensimmäistä finaalipeliä, ja niissä oli kyllä huikea tunnelma. Kings alkaa olla kaiken kaikkiaan niin rautainen organisaatio, että uskallan luvata jo jonkinlaisia uuden dynastian alkutahteja näissä mestaruuksissa. Kiitos Lombardi, kiitos Sutter, kiitos Kopitar, kiitos Williams, kiitos Kings ! Palataan lokakuussa.

Pitkin kesäkuuta olen lukenut H.P. Lovecraftin toista kokoelmateosta, luettuani ensimmäisen heti tammikuussa. Ensimmäisen osan koostuessa muutamasta pitkästä novellista, rakentuu tämä toinen osa lähemmäs neljästäkymmenestä selvästi lyhyemmästä tarinasta. Monet niistä ovat todella erinomaisia, ja vaikka LC:n pitkillä klassikkotarinoilla on usein syystä asemansa, on vähemmän tunnetuista monet itse asiassa mielestäni hänen parasta antiaan. On sääli, että Lovecraft tunnetaan erityisesti Cthulthu-mytoksestaan, sillä se on loppupeleissä vähiten omalaatuinen ja mielikuvituksellinen hänen laajasta tuotannostaan. Myöhemmin Cthulhuun yhdistetty New England -horror toimii jo erinomaisesti, mutta Lovecraftin selkeästi parasta antia ovat hänen unimaailmansa ja unen / todellisuuden rajapintojen rikkominen. Avaruuden ja ajan rajojen ylittäminen on myös tyypillistä Lovecraftia, ja hän tekeekin sen erinomaisen omaperäisesti. Hänen hahmonsa myös kyseenalaistavat kokemansa, eikä lukijallekaan jää selkeää kuvaa mikä oli unta tai kuvitelmaa ja mikä totta. Tällaisesta tarinasta malliesimerkiksi käy vaikka mainio Hypnos, mutta parhaimmistoon nostaisin yhtä aikaa kauniin ja surullisen novellin Celephais. Eri idealla, mutta samalla tematiikalla rakentuu The Quest of Iranon, joka kenties parhaiten kuvaa Lovecraftin kauneuden visioita ja toimii ehkä jonkinnäköisenä omakuvanakin.

Omalta mökiltä.

Musiikkia on kulunut vuorostaan taas paljon mielen jaksaessa keskittyä kunnolla siihenkin. Käyn tässä kesän mittaan tasaisesti läpi koneelle vuosien varrella kerääntynyttä vähemmän kuunneltua tai vain pintapuolisesti tutustuttua tavaraa, hifistelen albumien tietoja kuntoon (vaikka ne siistissä järjestyksessä ovatkin) sekä kirjoittelen levyarviointeja omaksi ilokseni.

Uutena musiikkina nyt kohta muutaman kuukauden olen kuunnellut Orphaned Landia, israelilaista doom-proge-death-eastern-metallia. Yksikään levy ei ole tuon progressiivisen puolensa vuoksi helppo, ja kaikki ovat äänimaailmaltaan aivan erilaisia. Jostain syystä sytyin kuitenkin ihan ensikuuntelulla tähän, hiukan sama juttu kuin Gojirakin – kuulijaystävällisyys on sieltä vaikeammasta päästä, mutta jokin ajaa kuuntelemaan levyjä uudelleen ja uudelleen, odottaen sitä lopullista palasten loksahtamista kohdalleen jonka jälkeen levy palkitsee kuuntelijansa hienosti. Olen ollut tietoinen artistista iät ja ajat, mutta päädyin testikuuntelemaan vasta selatessani jokavuotiseen tapaan Tuska-artisteja youtubesta läpi.


                                                                                ***

Olin heittänyt muutaman euron Kingsille voittajavetoon syyskuussa, joten Veikkaus tarjosi sunnuntaiksi ravintolan ja leffan Jemiman kanssa. Käytiin katsomassa uutukainen Maleficent, joka oli kaikista kliseistään ja loogisuuden aukoista huolimatta hieno tarina. Taianomaisuus ja satumaisuus oli saatu todella hyvin henkiin harvinaisen näyttävillä tehosteilla, ja elokuva toimi erittäin hyvin tunnelmaltaan – olkoonkin, että Jolie oli tehnyt itsestään täydellisen hahmon. Usein tartun kaikenlaisiin kliseisiin, helppoihin ratkaisuihin, mukahassutteluihin ja ennalta arvattavuuteen, mutta tällä kertaa tarina vei minut mukanaan sen verran hyvin etten välittänyt mistään muusta. En voi suositella kaikille, koska kaikki eivät siitä varmasti pidä, mutta itse istuin pari tuntia lumottuna Kinopalatsissa.



Nyt on enää viisi työvuoroa jäljellä, 30.6 alkaa neljän viikon loma. Tiedossa yhden väliin jätetyn vuoden jälkeen Tuska, sitä seuraa vajaan viikon fillarireissu ja heinäkuun puolivälissä Italianreissu. Pyörä palasi juuri huollosta ja Italiaa varten on rinkka ostettu. Kohta se alkaa, l o m a.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Stanley Cupin finaalit, Helsingin yliopiston megafailure ja kesä

Tälle viikolle on osunut kaksi merkittävää tapahtumaa. Aloitetaan positiivisesta: LA Kings teki sen. Toinen kerta finaaleissa kolmen vuoden sisään. Kolme peräkkäistä game seven voittoa, kaikki vieläpä vieraspelejä. Läntisen konferenssin voittajan ratkaiseva ottelu, jatkoaika ja Alec Martinezin räkäpomppu hiljensi United Centerin. Uskomaton tunne. Tiesin heti katsoneeni yhden elämäni isoimmista otteluista – kaksi muuta yhtä mieleenpainuvaa ovat olleet Teemu Selänne ja Anaheimin mestaruus 2007 sekä Suomen MM-kulta 2011. Tänä yönä alkavat Stanley Cupin finaalit New York Rangersia vastaan, ja niitä tullaan varmasti katsomaan tiiviisti. One of a kind aikaa Kings-fanille, varsinkin kun kauden -12 finaalit menivät täysin ohi armeijassa ollessani.

Lundqvist vs. Quick - finaalijoukkueet nojaavat vahvoihin maalivahteihin

Tunnelmaa varjostaa kuitenkin Helsingin yliopiston uskomaton, järkyttävä epäonnistuminen. Jemima on lukenut ja valmistautunut yli viisi kuukautta pääsykokeeseensa Valtiotieteellisessä. Kokeen piti olla tänään keskiviikkona kahdelta. Niin se olikin – ainoa vain että koko koe perustui viime vuoden pääsykoekirjaan, ja tilaisuus peruttiin. Koe siirrettiin kahden päivän päähän perjantaihin. Miten tällainen on mahdollista? Satojen ihmisten puolen vuoden uhraus, monilla myös rahallinen pääsykoekurssin muodossa; pahimmillaan kymmenen tunnin lukupäiviä ja henkinen valmistautuminen juuri tähän päivään. Mutta ei. Valtiotieteellisessä ei edes tiedetä, mikä kirja on määrätty luettavaksi. Entä miten kaikki ne, jotka ovat lähteneet lomille uutena pääsykoepäivänä? On kylmä fakta, että kaikki eivät pysty saapumaan uuteen pääsykokeeseen. Samalla jonkun laitoksella pitäisi lukea 700-sivuinen englanninkielinen massiivisen kompleksi järkäle päivässä ja taikoa siitä realistinen pääsykoe. Helsingin yliopisto on järjestänyt nyt sellaisen sopan, mistä se ei helposti selviä ilman vakavaa mielipahaa isolle kasalle akateemisesta koulutuksesta haaveilevia ihmisiä. Muutenkin jälleen iso lovi koko yliopiston uskottavuudelle.


Vaikka tänään onkin tuo töhöily ärsyttänyt melko kokonaisvaltaisesti, niin katsahdetaas nyt viime viikkoihinkin. Säännöllisen salitreenin ja hapenotosta voimaharjoitteluun siirtymisen ohella kesä, loma ja sosiaaliset aktiviteetit näkyvät voimakkaasti, olen nähnyt ihmisiä moninkertaisesti tavalliseen nähden. Ulkona on tullut istuttua, kahden kaverin ylioppilasjuhlissa olin, vanhan ystävän mökillä vietin yhden yön Nummi-Pusulassa. Käytiin Osmon kanssa syömässä Morrisons Grill & Greenissä kisa – lautanen tyhjäksi tai häviäjä maksaa, ehtona Osmon kohdalla King Kong ekstrapihvillä. Eli yli puoli kiloa lihaa burgerissa, tarjoilijakin oikein ihmetteli että lautanen ihan oikeasti tyhjeni. 

Mokoman juhlakeikka oli Tavastialla viime viikolla, soittivat Tämän Maailman Ruhtinaan Hovin alusta loppuun levyn 10-v juhlan kunniaksi – todella hyvä keikka olikin, puolen vuoden keikkatauko oli selvästi tehnyt hyvää artistille ja fiilis oli erinomainen. TMRH on Kuoleman Laulukunnaiden ohella itselleni se Mokoman levy, ja näitä kahta tulikin fiilisteltyä jo yläasteella kiitettävän paljon. Myöhemmistä levyistä ainoastaan Sydänjuuret yltää lähellekään samaa tunnetasoa. Mokoma soitti KLK:n kokonaan Tuskassa 2012, joten olenpahan kuullut kummatkin livenä.




Kuvat ystäävn mökiltä Nummi-Pusulasta.

Toukokuu kului maalaamisen parissa myös sen minkä kerkesi, kuukauden saldona 16x Chaos Marauderia (Warriors of Chaos-armeijan alku) ja Vampire Lord, joiden päälle juuri eilen valmistuneet 10x uuden edikan Skeletonia. Rutiinitaso alkaa olla jo oikeasti tosi hyvä, ja sitä huomaa oman asennoitumisensakin muuttuneen tämän onnistuneen maalausvuoden aikana. Isommat haasteet houkuttelevat eivätkä tunnu enää ylitsepääsemättömiltä esteiltä.

Vampire Lord, ylempänä Marauderit ja alempana 8th edikan Skeltoneja.

Maalaamiseen liittyen, osallistuin toukokuun lopulla Games Workshopin Fang-maalauskilpailuun. Tapahtuma itsessään oli hieno, ja oli mukava nähdä paljon aktiivisuutta & väkeä liikkeessä. Harrastajalle kultaa, isot kasat mahtavasti maalattuja modeleita. Satuin voittamaan Fantasy Regiment -kategorian, ja Black Guardini lähti Tukholmaan Nordic Fangin loppukilpailuun. Sieltä ei sijoituksia tullut, mutta yhtä kaikki hyvä kokemus. Ensi vuoden kilpailuun maalannen jotain varta vasten, nuo BG:t ovat kuitenkin pelilistastani eivätkä erityisesti kilpailua varten.

Bloginpitäjän Black Dragon Games Workshopin kilpailussa mukana.
Menestyksekkäät Black Guardini. Kuva Games Workshop: Helsingin ottama.

Paljon on suunnitteilla ja mielessä kesäksi, katsotaan mitä kaikkea sitä saa onnistumaan, pääsykoesotku veti jo yhden jutun pois listalta. Töitä on sentään enää kolme viikkoa = kaksitoista vuoroa ennen totaalista lomaa.