sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Voiton puolella


Se alkaa olla siinä, tämä lukuvuosi nimittäin. Palautin juuri äsken 18-sivuisen seminaarityöni, ja vaikka jälki ei kovin komeaa olekaan, on se ainakin tehty. Kirjoiteltuani viimeiset parisivuiset pienemmät koulutyöt edessä on enää kolme päivää Viikkiä, sisältäen kaksi viimeistä omaa oppituntiani. Prässistä selvittiin siis kunnialla, jälleen kerran. Ajatukset ovat selvästi siirtyneet tämän viikon aikana jo eteenpäin, ja pitkälti kaikenlaisia kesäsuunnitelmia on tullut pohdittua. En aivan hirmuista määrää kotosalla ole reissaamisen johdosta, mutta kuitenkin sen verran että siinä ehtii kaikennäköistä mielekästä tekemään. Sohvanpohjalla makaaminen ei kuulu suunnitelmiin.

Edeltävät kaksi viikkoa ovat menneet melko autopilotilla: kouluhommia, Viikkiä ja treeniä. Ei mitään uutta länsirintamalla siis. Samalla kuitenkin lukuvuoden loppuminen tuo omat haasteensa, ja edessä oleva muuttokin kesän ajaksi keskustan puolelle vaatii tiettyjä käytännön järjestelyjä. Ammunnoissa on kerennyt käymään jokusen kerran, tänään oli SRA:ta pitkästä aikaa. Viime viikonloppuna ehdin palaamaan Fantasy Battlen pariin aivan laittoman pitkän tauon jälkeen, oikein mukava 3500pts peli tuli pelattua. Sunnuntaina oli ARU:n Nuuksion 25km:n marssi, vaikka melko kevyillä varustuksilla veteli niin oli kyllä erinomaisen rankka aamupäivä. Viidessä tunnissa tuon saimme kasaan, joten ihan kohtuullinen vauhtikin. Eilen kävin hoitamassa viimeisen työvuoron tältä erää, puhdasta palkatonta kesälomaa duunista kolmisen kuukautta edessä, ensi kertaa sitten vuoden 2012. 
Keväinen Nuuksio.

Fantasy Battlea.

Lätkääkin on tullut paitsi seurattua myös hiukan katseltua, kotoisen liigan finaaleja toki mutta ennen kaikkea NHL:n pudotuspelejä, kauden kauneinta kiekkoa. Monella tapaa ensimmäinen kierros on jopa se kiinnostavin, joskin nyt loppui omalta osalta kausi lyhyeen kun Kings tippui Sharksille 4-1. Pettymyshän tuo on, mutta ei auta. Peleissä on mukana viime kauteen verrattuna vielä monta kiinnostavaa / sympaattista seuraa, joten näitä jaksaa seurata tovin jos toisenkin.

Vapaa-aikaa on luvassa ensi viikosta alkaen syksyyn asti mittavia määriä, mutta tähän asti tiukassa kontrollissa on menty. Kärsivällisesti kuitenkin muutaman projektin sain juuri sopivasti kasaan. Maalasin toisen batchin Empire Greatswordeja kasaan, jälleen kolme viikkoa kestänyt prosessi. Ei vain pysty paljoa upottamaan aikaa tähän parin edellisvuoden major aktiviteettiin, mutta edelleen palkitsevaa toimintaa aina kun saa jotakin valmiiksi. Sain myös Daredevilin toisen kauden katsotuksi, ja vaikka tuosta uusitusta Marvel-universestä Jessica Jones paremmin yleistunnelmaltaan upposikin, oli DD:n toinen kausi aivan katsomisen arvoinen. Ensimmäistä parempi oikeastaan, vähän turhan paljon puuduttavaa tappelemista mutta hahmot olivat uskottavampia. Varsinkin the Punisher oli kova. Kauden alkupuolisko oli kyllä oikeastaan parempi kuin jälkimmäinen, mutta jo ihan näiden nykysarjojen visuaalisen laadun vuoksi jaksaa katsoa. Yksityiskohdista valaistukseen sen verta priimaa että heikommatkin jaksot menevät. Syksyllä sitten Luke Cagen ensmmäinen kausi täydentämään tätä fiktiivistä kollektiivia.

Daredevilin toinen kausi nähty.
Dokumentteja on viime aikoina tullut jokunen katseltua. Erityisen mainitsemisen arvoisia olivat Restrepo, yhdysvaltalaissotilaiden Afganistanissa itse kuvaama dokkari vuodelta 2010, jossa näkyy erinomaisesti kyseisen sodan vähemmän mairittelevat piirteet. Tulee Generation Kill-sarja mieleen. Parasta pitkään aikaan kuitenkin oli parin vuoden takainen Digital Amnesia, tunnin dokumentti sähköisesti tallennetun tiedon häviäväisyydestä, ihmiskunnan kollektiivisesta muistista ja nykyajan haasteista tiedonsäilytyksessä. Historia-alan opiskelijalle must-see-osastoa, mutta kyllä aivan kaikille suositeltavaa.

Musiikista DJ Polarsoulin upean tribuutin viime vuonna menehtyneelle Edorfille voi hyvin jakaa, mukana biisillä on monia itsellenikin isoja artistejaDJ Polarsoul - Ikuisesti feat. Edorf

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Loppu häämöttää


Tahti sen kuin tiivistyy. Suurin osa päivistä on kulunut Viikissä, salilla ja himassa koulutöiden parissa. Pari viikkoa menty kovalla temmolla, loppu häämöttää ja opiskelut etenevät intensiivisesti. Viikin merkinnät alkavat olla kovasti voiton puolella, enää neljä omaa oppituntia ja kourallinen merkintöjä kerättävänä. Yliopistourani viimeisen sosiologian tentin sain eilen suoritettua onnellisesti, ja pedagogisten seminaarityönikin on aloitettu. Historian opiskelijoiden seminaarissakin kävin puhumassa kandistani. Treenit ovat pysyneet kohtuullisesti iskussa, eteenpäin mennään edelleen tasaisesti suorittaen ilman notkahduksia, vaikka ei tuohon ole yhtään ekstraa saanut panostettua viimeiseen kuukauteen. Neljän progressiivisen voimatreenin viikkoja kuitenkin.

Puhdas vapaa-aika kun on kortilla ollut, ei ihmeemmin raportoitavaa löydy. Nukuttuakin on tullut tavallista enemmän että jaksaa vielä tämän kuun tehokkaasti. Aivan puhdas kone en valitettavasti ole, ja jollain pitää aina hiukan nollata. Yleisin metodi tämän vuoden puolella on ollut youtube + maalaus, Empire-maalaukset jatkuvat taas. Pari laadukasta sarjista lukaisin läpi, Locke & Keyn toisen, kolmannen ja neljännen osan. On hitaasti kivunnut suosikkilistallani korkealle, narratiivin koheesio osasta toiseen säilyy täydellisesti ja juoni tiivistyy todella luonnollisen tuntuisesti. Hienoa tarinankerrontaa, saumatonta kuvitusta ja todella mielikuvituksellinen lähtökohtakin. Isot suosittelut. Jokusen leffan tässä kuukauden sisään olen saanut myös katsottua, mutta eipä nyt mitään aivan mullistavaa – Dredd ja uusin Mad Max olivat kyllä hyviä ja onnistuneita tavoitteissaan, mutta eivät aivan top-notch. Ihan paikallaan nollailuun kuitenkin. Vikingsin ja Daredevilin tuoreimpia kausia olen myös hitaasti seurannut, näistä sitten enempi kun saan valmiiksi. NHL:n runkosarja vetelee viimeisiään, ja kolme peliäkin on tullut katsottua peräti suorana, iltapäiväpelejä kun on sattunut tulemaan. Tarkassa seurannassa on kyllä lätkä taas, jokakeväiseen tapaansa. Mainittakoon vielä, että Keski-Maa-ropeni viimeinen sessio tältä erää pelattiin tänään, ja peli jää kesätauolle. Syksyllä jatkuu sitten taas. Kuusi pelikertaa ja hienoja tarinoita hienolta peliporukalta, on ollut suuri ilo palata suosikkipelimuotoni pariin. Ensimmäisen osan lopetuskin oli aikalailla täydellisen onnistunut.

Ehkäpä paras sosiologian tenttikirja mitä olen lukenut.

Sosiologian tenttikirjoista voisin nyt muutaman sanan mainita, kun tuo ohi on. Opintojakso oli siis “kaupunkisosiologia”, aineopintojen puolelta, täydentämään yhteiskuntaopin sivuainekokonaisuutta. Luettavana oli kaksi kirjaa, Savagen, Warden ja Wardin Urban Sociology sekä Sampsonin Great American City. Kerrankin täytyy olla tyytyväinen, sillä kumpikaan ei sisältänyt juurikaan modernimpaa sosiologiaa vaivaavaa marxismia, luokkateorioita tai feministisiä teorioita. Ensimmäinen on vajaa parisataasivuinen läpyskä, joka esittelee lähinnä tämän sosiologian alalajikkeen tutkimusperinteet ja satavuotisen historian eri näkökulmineen, kun taas Sampsonin teos on todellinen magnum opus alallaan. Se perustuu monikymmenvuotiseen pitkittäistutkimukseen Chicagosta, PHDCN nimeltään, ja olin todella vaikuttunut kerätyn datan määrästä. Sampson yhdistää aivan järkyttävän tietomäärän teoreettiseen viitekehykseen niin ihailtavalla tavalla, että jokainen oppiaine voisi ottaa tästä mallia. Kuten hän puhuukin, sosiologialle oleellista on “kontekstuaalinen kausaalisuus”, millä hän ajaa takaa sitä miten individuaalinen näkökulma siinä missä puhdas laboratorioempirismi ovat kummatkin yksinään aivan kestämättömän yksipuolisia tutkimuksen lähtökohtia. Todellinen tutkimus yhdistää molemmat, ja hänen oma eepoksensa siinä mielestäni hyvin onnistuukin. Kaupunkien sosiaalisesta rakenteesta avautui paljon uusia puolia tätä lukiessani, ja ja ennen kaikkea näiden syvärakenteiden pysyvyys yllätti. Yksilön omat päätökset eivät ainakaan tämän tutkimuksen valossa juurikaan lopulta ohjaa mitään hänen päätöksiään – Sampsonia lainatakseni, “selection bias is a neighbourhood effect in itself”. Kaupungit ovat kiehtova aihe, ja olen nyt tenttinyt sekä kaupunkitalouden että kaupunkisosiologian vapaavalintaisena, kaupunkihistorialle ei taida löytyä tilaa. Kaupunki kulttuurin ja sosiaalisten rakenteiden uusintamisympäristönä on loputtoman mielenkiintoinen aihe. Ehkäpä jossakin kohti luen alkuperäisen Simmelin The Metropolis and Mental Lifen, ellen peräti Wirthin Urbanism as a Way of Lifen.

Eli ei todellakaan ihmeitä tällä kertaa. Kolme viikkoa lisää samaa jäljellä, hyvin jaksaa painaa. Kevätkin on koittanut. Tämänkertaisina linkkeinä yksi suosikkikanavistani, vegaanikehonrakentaja Cory McCarthy, ja takuuvarmana viihteenä vuoden 1990 Maailman Vahvin Mies- kilpailu.