sunnuntai 21. elokuuta 2016

Elokuun yöt


Kaksi hyvin viihtyisää elokuista viikkoa on takana taasen. Aikaa on ehtinyt viettää paitsi töissä ja salilla, myös luonnossa. Nuuksionreissu ja muutama yö mökillä ovat melko lailla paras tapa viettää aikaa, varsinkin tähän vuodenaikaan. Nuuksio on aina viihtyisä lokaatio lyhyelle karkumatkalle kaupungista, vaikka suosittu kohde onkin eikä tuolta täyttä rauhaa yleisiltä paikoilta välttämättä löydä. Mökillä taas on aina hyvä, oli sää mikä tahansa.

Nuuksio.

Mökki.
Töissä tosiaan kertyy vuoroja, ja hyvinhän tuo on maistunut edelleen. On se vain hyvä tunne tehdä rahaakin taas, ja koitankin lukuvuoden läpi tehdä niin paljon ansiotöitäkin kuin vain jaksan. Pääomaa ei opiskelijalla liikaa ole koskaan ja harrastuksiin liittyviä hankintoja sekä matkailua on edessä kuitenkin paljon vielä. Duunin, saumattomasti ansiokaaseen rutiiniinsa asettuneen voimaharjoittelun ja luonnossaolemisen lomassa on ehtinyt tehdä kaikkea hyödyllistä ja mukavaa vielä ennen opiskelujen alkua. ARU heräili hiljaisen kesän jälkeen, ja syksylle on luvassa varsin paljon hyvää tapahtumaa. Nyt kävimme viime lauantaina tutustumassa Merisotakouluun sekä Kuivasaareen jättimäisine rannikkotykkeineen. Palasin ammunnan pariin kesätauolta viime viikolla SRA-vuoron myötä, ja eilen olin ensimmäisissä SRA-kisoissani osallistuttuani Vares Cupiin Lopella. Kisamenestys nyt oli mitä oli, mutta ensiarvoisen tärkeää kokemusta ja hieno päivä kaikin puolin. Viisi hyvää ja monipuolista rastia, hyvä porukka meiltä ja hyvät säätkin olivat osuneet.

Kuivasaaren 12-tuumaiset rannikkotykit.

Haulikkorasti SRA-kisoissa.

Fiktioon on ollut varsin hyvin aikaa käyttää resursseja. Luin Sormuksen Ritarit loppuun, ja ylistyssanoja Tolkienia kohtaan ei vain voi olla liikaa. On ollut hienoa kulkea uudelleen ikiaikaista suosikkiaan, ja nyt matka jatkuu toisella osalla. Kirjoittelin myös proosaa todella pitkästä aikaa muutaman kohta jatkuvalle ropelle pohjustuksena toimivan mininovellin myötä. Vaikka kirjoitankin käytännössä päivittäin, tulee puhdasta fiktiota luotua varsin harvoin – ropen suunnittelu muuten ei ole verrattavissa luettavaan tekstiin. Mukavaa ja kehittävää puuhaa, vaikka aikaa viekin. Katselin myös Doctor Who:n yhdeksännen kauden loppuun ennen uuden alkua, ja lopulta kokonaisfiilis jäi varsin hyväksi. Kasikausi ei ole kovin kaksinen, mutta yhdeksäs on oikeastaan parempi – sen suurempi juoni on viimeisellä kolmanneksella oikeasti hyvä, ja tunnelma on vakavampi. Capaldi kukoistaa vihdoin Doctorina ysikauden lopulla, ja muutama jaksoista on oikeasti mieleenpainuva. Viimeinen ja jouluspesiaali varsinkin, River Song on aina onnistunut. Jopa Clara, johon yleensä olen suhtautunut melko nuivasti, toimii hahmona ysikaudella vihdoin ja viimein. Ehkä kymppikaudelta voi odottaakin nyt jotakin.

Ropen suunnitteluhommia.
Figuaikaa on myös ollut, vaikkakin edelleen varsin maltillisesti. Männävuosien tasolle tuskin tämä harrastus koskaan palaa, mutta elää se edelleen. Pelasimme tämän vuoden toisen Fantasy Battlen viime viikolla, mikä oli varsin mukavaa – jos Keski-Maa on fiktiivinen ympäristöni nro1, on Fantasy Battle pelien puolella samaa. Kymmenvuotiaana alkanut indoktrinaatio Old Worldiin kantaa edelleen hedelmää. Itse peli meni allekirjoittaneelta hyvin vihkoon, mutta teki hyvää kuitenkin. Nyt on maalauspöytäkin aktivoitunut taas, saa nähdä minkä verran syksyllä saa tulosta aikaan. 


Fantasy Battle.

Syksyn aistii jo luissaan, eikä se ole lainkaan huono asia. Olen saanut täyttää kalenteriani toden teolla viime viikkoina, ja luvassa on mitä mainioimman kuukaudet. Pääsin kaikille kursseilekin minne halusin, joten ennakkoon katsottuna lukuvuoden pitäisi järjestyä hyvin. Syksy on perinteisesti reflektion ja elämän uudelleenjärjestämisen aikaa, mutta tänä vuonna mitään kovin erityisiä muutoksia tuskin on luvassa. Elämä on sen verran hyvin järjestyksessä jo nyt, ja aktiviteetteja löytyy monipuolisesti laaja kirjo. Visiot, fiilikset ja tavoitteet niin opiskelun, voimaharjoittelun ja muun treenin, ampumaharrastuksen ja muun reserviläistoiminnan, työnteon ja sosiaalisen elämän, puhtaan vapaa-ajan projektien ja yleisen itsensä kehittämisen suhteen ovat sen verran hyvässä selkeydessä että elämä tuntuu varsin harmoniselta jopa syksyn edessä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että muutoksen tuulina tällä kertaa puhaltaa lähinnä rauhoittuminen ja pienimuotoinen sisäänpäinvetäytyminen. Aika näyttää.

Kaksi viikkoa jäljellä tätä rauhallista limboa ennen opiskelun alkua. Reilun viikon päästä pääsen muuttamaan takaisin omaan kotiin, kun alivuokralaissopimus loppuu. Siitä lähteekin sitten viimeinen lukuvuoteni käyntiin, ja pääsen vihdoin sataprosenttisesti takaisin arkielämän rytmiin yliopistoaktiviteettien myötä.

Elokuun pimeiden iltojen musiikiksi tällä kertaa tarjolla uunituoretta Sabatonia, koko kesän ahkerasti soinutta Olavi Uusivirtaa sekä tulevalle levylle kovaa hypeä rakentavaa DJ Polarsoulia.


Then the winged hussars arrived
Coming down the mountainside
Then the winged hussars arrived
Coming down they turned the tide


Sinä olit ukonlintu, outolintu
Lapin tuiman tuntureilta
Kuningatar germaaninen
Minä olin yksinäinen virvaliekki
Hurja poika Hämeestä

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Elokuu ja takaisin ruotuun


Niin vaihtui heinäkuu elokuuksi ja täysipainoinen loma loppui. Muutos oli varsin tervetullut, elokuu on suosikkikuukausiani ja arkisempi rytmi on hienoa saada takaisin. Viime viikko meni enimmäkseen palautuessa kaukomatkailusta ja rakentaessa perusasiat kuntoon taas, näin myös paljon ihmisiä reissaamisen jäljiltä. Olin mökillä viikonlopun, kuten nytkin, mikä on erittäin tervetullutta – ikinä ei ehdi olla kyllästymiseen asti mökillä, ja se toimii säällä kuin säällä. Mukava kerätä mökkiöitä vyölle tältäkin kesältä enempi vielä. Tällä viikolla teinkin sitten viiden päivän työputken, joka sujui itse asiassa huomattavasti kivuttomammin kuin yleensä – tai ennen, sillä edellisestä vastaavasta on yli vuosi aikaa. Varmasti lomailulla on oma osuutensa asiaan, mutta väitän että ylläpitämällä täyden treeniviikon ja syömällä normaalisti (= paremmin kuin aikoinaan työputkia tehdessäni) edesauttaa jaksamistaan selvästi. Suhtautumiseni haasteisiin on varmasti myös entistä selkeämpi ja määrätietoisempi. Alkanut elokuu on ollut mukavaa rauhoittumista ja paluuta perusasioiden äärelle.

Mökkielämää.

Paluu treenin paluun koitti tosiaan kuun vaihduttua. Täysiä väliviikkoja lomalle kertyi lopulta neljä, ja aiemmin keväältä yksi lisää, eli koko vuodelle viisi. Varsin kohtuullinen lukema, ja nyt on hyvä aloittaa jälleen uusi yhdeksän kuukauden tauoton putki. Vaikka syksyn kuviot eivät kaikki aivan selviä vielä ole, treenissä ei ole epäselvyyksiä: voimatreeni edellä, tällä hetkellä käytän erinomaista nelipäiväistä ohjelmaa (Johnny Canditon linear program) joka sisältää kaksi puhdasta voimapäivää ja kaksi kontrollipäivää. Luultavasti koko syksy ainakin tällä, sillä ohjelma jättää tukeviin liikkeisiin suurta varianssin mahdollisuutta. Voimaharjoittelun ohella sparraus / nyrkkeilytekniikka on tarkoitus käynnistää samalla porukalla kuin edellislukuvuonakin, ja entistä säännöllisempänä. Tähän päälle juokseminen kerran viikossa ja sählyä ainakin silloin tällöin, niin ohjelma on valmis.

Kirjallisuus on ollut lomailussa vahvasti mukana. Luin Vietnamissa Haruki Murakamin kolmiosaisen tiiliskiven 1Q84 kannesta kanteen. En sitä mitenkään perinpohjaisesti jaksa ruotia, mutta todetaan sen olleen todella outo, silti enimmän osan ajasta otteessaan pitävä. Sci-fiähän tuo on, mutta suurin osa teoksesta on kahden päähahmon arkielämän, ajatusten ja tunteiden hyvin yksityiskohtaista kuvailua. Tuossa onkin tämän perusteella Murakamin vahvuus: yksityiskohtaisessa ja uskottavassa ihmiselämän kuvailussa. Itse juoni on, noh, erikoinen, eikä loppu mitenkään pelasta sitä. Oli mielenkiintoista lukea kerrankin jotakin aivan toisesta kulttuurista tulevaa, mutta ei tämä suosikkieni listalle pääse.

Viimeisen viikon olenkin sitten palannut perusasioiden äärelle. Monet bussimatkat ovat sujuneet Summoningin soidessa, Sormuksen Ritarit kädessä. Kouluaikoina luin TSH:n noin kerran vuodessa, joten toistoja on kertynyt, mutta edellisen kerran tämä tapahtui lukiossa. Oli siis hyvä aika palautella mieleen vähän laajemman elämänkokemuksen perspektiivistä Tolkieninkin tuotosta. Samalla ajattelin hakea fiilistä ja ekstrainsipiraatiota kuukauden päästä uudelleenkäynnistyvään ropeemme. Ja sehän on onnistunut. Taru Sormusten Herrasta on itse asiassa juuri niin hyvä kuin ennenkin. Se on maagisen hyvä, eikä se tunnu edes tavalliselta kirjalta. Olen liian syvällä ja jouduin sinne liian nuorena, en voi paeta enää. Jos joku fiktiivinen maailma on omani, on se ehdottomasti Keski-Maa. Tolkienin tarinankerronnasta voin kuitenkin jotakin uutta sanoa tällä kertaa. En ole järin pitkällä, Viimapään kohdilla vasta, mutta muistan tyylin pysyneen samana läpi teosten. J.R.R. ei ole modernin kirjallisuuden puitteissa erityisen pätevä tarinankertoja. Hänen tyylinsä on hyvin deskriptiivinen, hän käyttää sivukaupalla aikaa jokapäiväisen sään tai tien mutkittelun kuvailuun kukkuloiden lomassa. Samalla hän jättää hahmot varsin pienelle kuvaukselle, ja hänen dialoginsa on auttamattoman vanhanaikaista, ehkä jopa jossakin määrin epärealistista. Toisaalta hän onnistuu punomaan historiaa ja suuren muinaisuuden tunnetta kuvailuihinsa todella taitavasti. Pomppiva Poni-luvun ensimmäiseen sivuun hän saa mestarillisesti mahtumaan kattavan historiallisen kuvauksen ja katsauksen niin Briistä, ei-numenorilaisesta ihmiskansasta joka sitä asuttaa kuin samoojistakin. Tolkienin teksti näyttää ja kuulostaa siltä mitä se onkin: kielitieteilijän intohimoiselta harrastukselta fiktiivistä historiaa kohtaan. Silti se on suunnattoman miellyttävää luettavaa. Lisää aiheesta varmasti jatkossakin, kun luen nuo läpi tässä hiljalleen. 

Kaikkien aikojen klassikko.

Elokuun aikataulut ovat mukavan täynnä; töitä, treeniä, mökkiä, ihmisiä ja ammuntaakin. Sopivat yhdistelmät tekemistä ja vapaa-aikaa, joka sekin tosin sisältää kaikkea yleishyödyllistä. Ensi viikolla aukeavat kurssi-ilmoittautumiset, ja viimeistään niiden myötä pääsee rakentamaan syksyn kalenteria toden teolla. Tällaista arjen ja loman välimaastossa majailua, loppukesästä ja alkavasta syksystä nauttimista sekä lomailujen myötä uudella virralla arkihaasteiden & projektien kimppuun käymistä.


The pines were roaring on the height
The winds were moaning in the night
The fire was read, it flaming spread
The trees like torches blazed with light


We pray, pray for the light to reign
We call, we call the day
We rise, pray for the wind to blow
We know, we know the way