sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Syksy. Arki. Hyvä elämä.


Arjen junan vauhtiin on hypätty kunnolla, kun kurssit ovat käynnissä, jouluun asti kouluduunit aikataulutettu ja gradunkin työstäminen aloitettu. Todella paljon on riittänyt kaikenmuotoista tekemistä ja syksyinen elo maistuu.

Kurssit tosiaan alkoivat, ja niitä on tässä periodissa neljä. Laura Kolben “Eurooppalainen metropoli ja suurkaupunki ilmiönä: urbaani elämäntapa ja moderneja kohtaamisia 1800-2000-luvuilla”, Heikki Mikkelin “Tekstintulkinnan taito”, Juha Siltalan erikoismenetelmäkurssi sekä tietysti graduseminaari. Kolben kurssi on perinteinen luentokurssi ainakin toistaiseksi mielekkäällä aiheella, tekstintulkinta on hyvin metatason kurssi joka viikko palautettavina kirjallisine analyyseineen ja erikoismenetelmäopinnot alkavat ylihuomenna. Kaikki kolme ovat maisterivaiheen metodiopintoja. Mukava opiskella taas kahden lukuvuoden tauon jälkeen historiaakin, vaikka se abstraktioiden maailmassa metatasolla näillä kursseilla paljolti liikkuukin. Vaikka jossakin määrin subjektiivisuuteen ja konkretiaan omassa elämässäni painotunkin, hallitsen myös abstraktion ja konseptien tasolla liikkumisen niistä nauttienkin. Seminaarissa sitten ohjataan sitä vuoden ja koko nelivuotisen tärkein duunia, eli gradua. Prosessini on tällä hetkellä muuten erittäin hyvässä iskussa, mutta tarkan tutkimuskysymyksen asettelu on haaste numero yksi ja saattaa kestää vielä kauankin ennen itse kirjoitustyön alkuunsaattamista. Näiden lisäksi teen itsenäisesti työelämäopinnot esseenä mittavan kirjallisuuden pohjalta sekä viimeisen kirjatenttini, historiallisen ajattelun historian, johon saa kuutisensataa sivua lukea syksyn mittaan. 

Rohkaisevaa esseekirjallisuutta.
Treenit ovat hyvässä iskussa, viime viikolla oli toinen kevyempi viikko Tough Vikingin alla, ja tällä viikolla palasin normaalirytmiin erittäin hyvällä menestyksellä. Lukuvuoden projektina on painon nostaminen niin ylös kuin se terveellisin keinoin onnistuu, eli syömällä korkeaa kalorimäärää järkevistä lähteistä. Seuraan hyvin tarkasti ruokailuani, joten tämä ei ole muuta kuin plan → execute. Ylijäämäisen energiansaannin myötä voimaharjoittelukin sujuu selvästi paremmin. Tough Viking oli miellyttävä kokemus, mukava pieni haaste ja testi omalle hyväksi todetulle yleiskunnolle. Esteiden välinen tasoero oli suhteeton, helpoimmista kaikki pääsevät ja vaikeimmista harva, mutta olivat ne mukavia silti kaikki. Vesiesteistä plussat. Kymmenen kilometrin juoksu monien vuosien tauon jälkeen sujui pitkälti ilman ongelmia, mitä nyt lopussa alkoi vanha rasitusvammapolvi napsumaan. Ei tuolla mahdollisesti koskaan puolimaratoniakaan juosta, mutta alle kympin lenkit se kestää.

Hyvää toimintaa on riittäny myös reserviläispuolella. Yhdet mainiot SRA-ammunnat ja todella hyvät kisat Upinniemessä, jossa meillä oli loistava porukka toimitsemassa. Oma kisa sujui kohtuullisesti odotuksiin nähden, hidasta edistystä mutta matka on pitkä. Toimitseminen oli mielekästä hommaa ja kaikkiaan hieno syyspäivä ruskan keskellä. Paintballia kävimme myös pelailemassa yhtenä arki-iltana. Yliopistososialisointiakin on ollut lukuvuoden alun myötä, muutaman tapahtuman olen käynyt katsomassa mutta varsin rauhallisesti. Vanhojen hyväksi todettujen kavereiden kanssa tuolla pyörii, ei ole energiaa tai kiinnostusta hirveästi uusiin opiskelijoihin tutustumiseen. Peliporukalla testasimme Mansions of Madness uudistetun edition viime viikolla, oli mainio pelipäivä ja itse pelikin toimi puolittaisesta digitalisoinnistaan huolimatta. Yggdrasiliakin kerkesimme pelaamaan ja jopa voittamaan vissiin ensi kertaa ikinä. Mitäpä vielä, muutaman työvuoron taas tehnyt ärrällä ja ensimmäisen sijaiskeikkani tein Alppilan lukioon viime viikolla, ihan hyvin sujui. Lisää vaan kun tulisi tarjolle.

Kirjurointia sra-kisoissa.

Nyt on ollut todella kiireinen viikko, mutta viime viikolla ehti lepäilläkin kotosalla enempi. Katselin vastajulkaistun Narcosin toisen tuotantokauden heti pois alta, hyvälaatuisena tuo säilyi ja katsomisen arvoinen sarja vaikka ei mitään erityislaatuista tarjoakaan lopulta. Hyvälaatuinen ja kiinnostava sarja kuitenkin. Luin Kaksi Tornia loppuun ja Kuninkaan Paluu on loppusuoralla sekin. Kaksi Tornia on kyllä edelleen selvästi heikoin kolmikosta, tarinankerronan taso romahtaa ajoittain todella pahasti ja koko Frodo/Sam-hengailu ei pääsisi nykypäivänä mistään kustantamosta läpi. Koko teosta vaivaa yksinkertaisesti tylsyys, jopa toiminnallisissa osioissa. Kuninkaan Paluu huuhtoo monet näistä ongelmista onneksi pois ja nostaa trilogian epiikan uudelle tasolle. Monet hienoimmista hahmoista myös nousevat kolmannessa osassa esiin. Voisin kirjoittaa kahdeksan sivun analyysin hahmojen ja elokuva-adaptaatioiden eroista, mutta Denethor on ainoa jonka tässä nostan esille. Todella kova hahmo kirjassa, joka on turhan karikatyyrinen ja heikko Jacksonin maailmassa. Päätään pidempi ihmisruhtinas. Elokuvista poisjätetyistä Imrahil erityisesti olisi ollut todella hyvä nähdä – tai sitten ei, jos adaptointi olisi ollut heikko.

Katsoin viimeinkin yli vuoden listallani roikkuneen Kingdom of Heaven director’s cutin. Yli kolmetuntinen moderni eepos oli todella ajan kanssa katsomisen arvoinen, vaikka siinä sudenkuoppansa onkin. Ridley Scott on ohjaajana yksipuolinen, mutta tässä se ei haitannut itseäni. Teema on niin mieluinen että monet selkeät ongelmat silottuvat pois haittaamasta. Tarinan kulussa on suuria ongelmia, dialogit ontuvat usein eikä historiallinen narratiivi taida mennä ihan niin kuin reaalisesti meni. Elokuvan sanoma on kuitenkin hyvä, se on komea, taistelut ovat todellista silmäkarkkia, ja näyttelijäkaarti on huima – sivurooleissakin bongattu ainakin Kevin McKidd ja Marton Csokas. Bloomin pääosa olisi herättäny mutinaa itseisarvoisesti allekirjoittaneessakin joskus aikaa sitten, mutta mielestäni ihan mies paikallaan tuohon. Liam Neeson ja Jeremy Irons ovat loistavia, ja tulipahan Jouko Aholakin bongattua. Oli hyvin mukavaa istua harvinaislaatuisesti kolmeksi tunniksi alas ja nauttia historiallisesta elokuvasta. Puutteistaan huolimatta itselleni merkittävä teos.


Tässähän syksyn pimenevät illat jatkuvat määrätietoisuuden, rauhallisuuden, monipuolisuuden ja tasapainon sävyttäminä. Life is good. Lähiviikot ovat ekstraohjelmaltaan maltillisia, luvassa pääsiäiskapinan juhlaseminaari ja ARU:n leffailta, muuten tiukkaa opiskelua, ammuntoja ja treeniä pääsääntöisesti.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kohti viimeistä lukuvuotta


Niin loppui elokuu ja alkoi oikea syksy sekä paluu arkeen. Muutin takaisin omaan HOAS-yksiööni kuun viimeinen päivä ja huomenna alkavat luennot. Fiilis asian suhteen on oikeastaan varsin hyvä, haluan jo päästä niin sanotusti työn pariin ja hoitamaan nuo viimeiset kurssit pois päiväjärjestyksestä. Myös gradun aloittamista odottelen, sillä tunnen itseni ja opiskelumetodini – kunhan saan selvitettyä tarkan tutkimuskysymyksen ja pääsen itse kirjoitustyön pariin, uskon vauhdin olevan ajallisten resurssien puitteissa kova. Myös paluu omaan kotiin oli tietysti miellyttävää, ei tuossa yksiössä edelleenkään ole valittamisen aihetta. Kaikin puolin kelvollinen ja jopa mukava asunto. Muuttojen ja muutenkin kasvavan antimaterialismin myötä asuntoni (ja varastoni) on myös tyhjempi kuin koskaan. Ottaen huomioon vielä että iso osa tilaavievästä tavarastani on retkikamaa, olen varsin tyytyväinen nykytilanteeseen. Turhaa tavaraa ei juuri ole.



 Lauantaiaamun aurinko Vanhankaupunginlahdella.

Viimeisenä kahtena viikkona ei ole mitään mullistavaa tapahtunut, hyvää elokuista arkea. Töitä painoin sen verran että kolmetoista vuoroa kertyi elokuun kokonaislukemaksi, ja ensimmäisen syyskuun vuoronkin ehdin tehdä. Treenit muuten normaalissa iskussa, mutta tällä viikolla asiaankuuluva palauttava kevyempi viikko. Viime viikon lenkki oli itse asiassa pisin mitä olen juossut sitten lätkävuosien, eikä mitenkään huonosti mennyt. Viimeinen yliopistovuoteni alkoi sosiaalisen elämän osalta tällä viikolla kun tuli käytyä lukuvuoden avauskekkereissä pyörähtämässä, oli ihan mukava nähdä kesän jäljiltä taas kaikki tutut. Kuluvan vuoden vasta kolmas, mutta sitäkin parempi Fantasy Battle tuli myös pelattua Triumph & Treachery-moninpelinä, ja tuo jos joku maistui. Paras pöytäpeli edelleen ikinä. Tänään palasimme myös antoisasti kahdeksan tunnin sessiolla Keski-Maa-ropen pariin, ja viime viikolla pelailin pelin Keski-Maan Velhojakin. Pari leffailtaakin kavereiden kanssa on ehtinyt viettää, joten varsin hyvin latautuneilla akuilla lukuvuosi alkaa.

Fantasy Battlea Triumph & Treachery-moninpelinä...

...Keski-Maan Velhoja...



...sekä ropepäivä.

Aikaa on ollut maalaamiselle viime aikoina, ja olenkin saanut enemmän kuin uskalsin odottaakaan aikaiseksi. Empire-projektini etenee hyvällä höyryllä, joskin uskon tuon etenemisen kohtapuoliin vähintäänkin hidastuvan. Nyt on kuitenkin ollut hyvä draivi päällä, ja silloin on taottava kun rauta on kuumaa. Maalaaminen on kyllä edelleen ihan huippuluokan aktiviteetti ja sitä kuuluisaa omaa aikaa parhaimmillaan.

Empire Grand Master

Viihteestä ja vapaa-ajasta mainittakoon myös elokuvien osalta Geishan Muistelmat, jonka sain vihdoin nähtyä. Yli kymmenen vuotta vanhahan tuo on, mutta näin on jälleen yksi tärkeä aukko sivistyksessä paikattu. Erittäin hyvä joskaan ei täysin historiallisesti accurate tapaus, hienosti rakennettu ja koko homma toimii autenttisen tunnelman luomisesta musiikkeihin ja leikkaukseen. Sarjojen puolella sain HBO:n viisitoista vuotta vanhan superklassikon The Wiren ensimmäisen kauden katsottua, ja onhan tuo syystä legenda-asemassaan. Hahmonkehitys on aivan eri planeetalta kuin nykysarjoissa, tusinan verran hahmoja yhdessä kaudessa jo joihin todella pureudutaan ja joita rakennetaan kärsivällisyydellä. Hahmoja on myös "kummaltakin puolelta", eikä mikään todellakaan ole mustavalkoista. Turhaa actionia ei ole, tempo on hyvin hillitty ja suurin osa ajasta on tavallista dialogia. Hyvin realistinen ja mukaansavetävä sarja, tämän parissa tulee hyvä syksy.

Yksi HBO:n ja modernien poliisisarjojen kulmakiviä.

Jos nyt jotakin oletettavasti viimeisestä lukuvuodestani yliopistolla pitäisi ennakkoon sanoa, niin odotan hyvää ellen jopa parasta lukuvuotta opintojen suhteen – maisterivaiheen muutamat kurssit eivät vaikuta olevan huonoimmasta päästä, ja gradun kanssa tulee luultavasti olemaan hauskaakin. Yliopiston sosiaalisissa ympyröissä varmasti jaksan käydä vielä, varsinkin koska viimeinen vuosi, mutta yhtä varmaa on myös etten viimevuotisella intensiteetillä. Samalla ajatukset ovat alkaneet varovaisesti katsella jo vuoden päähän, eli valmistuneen ihmisen elämään. Sitä kyllä odotan eniten. Hyvä vuosi siis varmasti tulossa kaikin puolin, ja sen päätyttyä lisää hyviä asioita edessä. Life is good.

Johanneksenkirkko elokuisena iltana.
Seuraavaan kahteen viikkoon luvassa ainakin luentoja, treeniä, Tough Viking, SRA-kilpailut, pelipäivä, pari työvuoroa, muutama koulutapahtuma sekä elämäni ensimmäinen opettajan sijaistamiskeikka. Hyvältä näyttää.