Tasaista

Tasaisia viikkoja ja tasaista suorittamista. Kolme viikkoa on loikannut taas omalla painollaan pikatietä, ja tutulla opiskelu – treeni – duuni- linjalla on menty. Jotain 700 sivun luokkaa on taas tullut luetuksi: työelämäopintojen kirjaa, Michael Mannia lukupiiriin, tekstintulkinnan kurssin tekstejä sekä historiallisen ajattelun historian tenttikirjoja. Gradun ideoiminen on edelleen varsin jäissä kurssiruuhkan johdosta, mutta alati mielessä ja odottaa vain hetkeään. Opintomatkan järjestämisen eteen on myös pientä puuhastelua tullut harjoitettua. Ensimmäinen periodi loppuiviimeviikkoon, joskin mitään muutosta se ei merkkaa – kaikki kurssini jatkuvat jouluun asti. Jaksoin istua kahta vaille jokaisen luennon – 23 / 25 luentoa siis, osa vähemmän, osa enemmän mielekkäitä. Kokonaisuutena kuitenkin oikein hyvä opiskeluperiodi, jos heijastelee koko opintouraani. Järkeviä kursseja hyvillä vetäjillä. Alkanut viikko on tosiaan väliviikko yliopistolta, joskin opiskelua on jonkin verran luvassa siitä huolimatta. Kuitenkin rennompi viikko, sitten jaksaa taas paremmin tiukalta näyttävän marraskuun.

Duuniakin on tehty jokunen vuoro, rahaa irtoaa. Treeni jatkuu hitaasti mutta varmasti kohti tavoitteita, paljon on matkaa mutta edistystä tapahtuu jatkuvasti. Bulkkaaminen näyttäisi tuottavan tulosta jo kahden kuukauden ajanjaksolla, kun kiloja näyttää kertyneen pysyvästi useampikin. Varsin positiivista ja tavoitteita kohti tässäkin. Arkea on sävyttänyt myös NHL, kun kausi alkoi taas. Ihan samanlaista draivia kuin ennen en itsestäni löydä urheilun seuraamiseen, mutta rutiinilla aamut alkavat usein yön koosteiden katselemisella, ja tuleehan noita Jatkoajan hommia tehtyä jonkun verran. Saattaa hyvinkin kyllä olla enemmän tottumus kuin sataprosenttinen intressi, tuskin näitä palikoita arkeeni valitsisin jos tyhjältä pöydältä nyt pitäisi rakentaa elämä. ARU:n hommien parissa sitä vastoin jaksaa viettää aikaa, järjestötoiminta on palkitsevaa ja mielekästä. Aktiiville myös riittää tekemistä niin paljon kuin jaksaa tehdä.

Pari viikonloppua sitten pääsin kertaamaan ensi kertaa, joskaan nuo eivät ns. kovia kertauspäiviä olleet, vaan vapaaehtoisia. Viikonloppu metsässä ihan oikeissa hommissa toimi lomana ja ajatusten nollaajan todella hyvin, tuossa ympäristössä pääsee irti normaalista ajattelun rakenteestaan ja mieli saa ajelehtia hyvin eri tasoilla. Ja onhan tetsaaminen oikeasti mukavaa puuhaa. Suomen luonnossa on aina hieno olla. Sotilasnäkökulmastakin viikonloppu tarjosi hyviä kokemuksia, mainittakkoon nelituntinen yötiedustelu.

Voisin asua PJ-teltassa.

Viime viikonloppuna olin sitten puolestaan Helsingin koulutus- ja tukiyksikkön kouluttajakurssilla. Kurssi jatkuu ensi kuussa, ja tuottaa lopulta ensimmäisen tason kouluttajaoikeudet MPK:lle. Vaikka kurkkusalaatit päällä olivatkin, oli kurssi puhdasta luentoa ja omaa kirjallista tekemistä. Erinomainen viikonloppu ja arvokasta konkretiaa. On mielenkiintoista verrata reserviläskouluttajien pedagogisia menetelmiä yliopistoon, sillä koin heidät paljon pätevämpinä kuin koko viime vuoden yliopistolla. Yliopistolla ei opeteta sitä miten saadaan ihmiset oppimaan, eikä ote ole yhtä ammattimainen. Yliopisto on aivan liian teoreettinen pedagogiikan opetukseen, kun tarkoitus on kuitenkin tuottaa oikeita opettajia eikä tutkijoita. Yliopistoa vaivaa myös periaate, jonka mukaan kaikilla tulee olla kivaa ja turvallista eikä vahingossakaan saa olla koskaan ikävää – puolustusvoimilla tämä ei luonnolisestikaan ole ongelma. Kyllä opettaja / kouluttaja / etc tarvitsee auktoriteettiasemansa voidakseen ajaa opin perille tehokkaasti.

Ei siis mitään mullistavaa. Opiskelun osalta tiivistahtinen lukuvuosi etenee projektoidulla tavalla, treeni, reserviläistoiminta, duuni ja silloin tällöin kevyt sosialisointi täydentävät. Potentiaalista ja mielekästä tekemistä olisi kolme kertaa enemmän kuin mitä viikossa on tunteja, mutta se lienee tavallaan positiivinen ongelma. Priorisointi tällä(kin) hetkellä keskittää voimavarat opiskeluun ja selkeään arkirakenteeseen. Yhden mainion ropesession pelasimme pari viikkoa sitten, ja kävin katsomassa Kansallismuseon renesanssinäyttelyn. Mökille pääsee käymään viikonloppuna, sitten jatkuu taas.

DJ Polarsoul – Kudos

Opiskelu, pimeät illat ja dokumentit

Kaksi viikkoa hyvin opintopainotteisesti mennyt. Pimentyneet syksyn illat, tiivis arki ja harmoninen elämänrytmi. Yhä vähemmän huomaan käyttäväni aikaani mihinkään ylimääräiseen, fokus ja kyky keskittyä oleelliseen on aina vain parempi. Turhia oksia on taas karsiutunut hiljalleen pois ja rauhallinen määrätietoisuus vallitsee. Työhaalarit on jälleen päällä, ja tulevat olemaan aina hamaan kevään loppuun asti. Tänä vuonna ne istuvat kuitenkin paremmin kuin koskaan, ja huomaan nauttivani alati askeettisemmasta elämäntavasta.

Kahden viikon sisään olen lukenut yli kuusisataa sivua opintoihin liittyvää kirjallisuutta, enkä ole edes aloittanut gradun parissa työskentelyä muuta kuin ideoimisen tasolla. Työelämäopintojen esseekirja, Juha Siltalan Työelämän Huonontumisen Lyhyt Oppimäärä, on erityisen miellyttävää lukemista ja pääsee “suositellaan kaikille suomalaisille”-kategoriaan. Siltalan lukupiirissä luettava Michael Mannin Sources of Social Power samoin, yliopistolla opetetaan aivan liian vähän valtateoriaa ja vallankäytön historiaa. Sosiaalihistoriasta ja ryhmädynamiikasta erityisen kiinnostuneena osuu ja uppoaa. Tuota teosta pystynen hyödyntämän gradussanikin, ainakin heuristisessa mielessä, joten hyvä kurssivalinta puhtaan mielekkyytensäkin lisäksi. Kirjatenttiä varten viime päivät ahkerassa luvussa ollut Donald Kelleyn Faces of History on hiukan kuiva ja anekdoottimainen, mutta varsin yleissivistävä ja hyödyllinen teos historiallisen ajattelun historiasta yksittäisten ajattelijoiden kautta. Kyllä oli pitkä väli Augustinuksen ja Machiavellin välissä ilman todellisia suurmiehiä.

Opiskelun ja luentojen ohella kahteen viikkoon on kuulunut kolme duunivuoroa ja täydet kahdeksan voimareeniä, hyvää tulosta tulee tällä hetkellä kaikin puolin. Muutama ARU:n tapahtuma eli yhdistystoimintaa sekä yhden SRA-vuoron kävin ampumassa. Viime viikolla olin Irlannin suurlähetystön järjestämässä pääsiäiskapinan seminaarissa, missä sai kuunnella monituntisesti asiantuntijoiden paneelia ja nähdä tuoreen dokkarinkin aiheesta. Hyvä tapahtuma, vaikka akateemisen natiivienglannin kuuntelu x tuntia putkeen raskaaksi tottumattomalle kävikin.

Kevyemmän vapaa-ajan osalta luin Kuninkaan Paluun loppuun, saaden tämänkin projektin valmiiksi. Tänä vuonna siis tavoitteiden mukaisesti sekä Maameren Tarinat 1-6 että TSH uudelleenluettu pitkän tauon jälkeen, oikein hyvä. Kyllähän se on Tolkienista vielä sanottava että ensimmäinen kirja on se paras, ei siitä mihinkään pääse. Tunnelmaltaan ylivoimaisesti onnistunein. Kontrasti kirjojen ja elokuvien välillä on kyllä suuri, hyvä että palautti mieleen nämä alkuperäisetkin nyt. Leffoja nippu on tullut nähtyä, erityismaininnan arvoisina kaunis ja humaani ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva Joyeux Noel sekä moraalisesti kahden pahan vaihtoehdon välillä tasapainotteleva kotimainen Raja 1918. Hyvää tulkintaa yksilön valinnoista osana isompaa koneistoa, ja jälkimmäinen on suomalaiseksi elokuvaksi hyvin näyteltykin. Maalausprojekteissa odotuksien mukaista, eli hidasta mutta varmaa edistymistä, ja lätkäkausi alkaa olla nurkan takana kun World Cup-puuhastelutkin ovat ohi. Sai siinä ainakin koosteiden muodossa ensipuraisun edesä olevaan pitkään kauteen taas.

Dokumentteja katselen nykyisin parhaani mukaan aina kun kerkeän, ja nyt onkin hyvä hetki laittaa pienimuotoinen katsaus viime kuukausien aikana kertyneistä suositeltavista tuotoksista.

- Money & Life kyseenalaistaa koko rahataloutemme ja kulutuskulttuurimme raikkalla tavalla ja pistää ajattelemaan omankin elämän syvärakenteita. Vaatii ajatustyötä ja nonkonformista ajattelua, mutta mainio tuotos.

- Cowspiracy ja Earthlings ovat karuja ja raakoja dokumentteja modernista ruoantuotannosta niin lihan kuin meijerituotannon osalta, jotka kyseenalaistavat eläinperäisten tuotteiden kuluttamisen tarpeellisuuden todella vahvasti. Moni vegaaniksi ryhtynyt ihminen sanoo näiden kahden vaikuttaneen päätökseen paljon. Eivät varmasti jätä kylmäksi.

- Chasing Ice on huima dokumentti ilmastonmuutoksen vaikutuksista jäätiköillämme ihmemies James Balogin johdolla. Kuvattu Grönlannissa, Islannissa ja Alaskassa, tiimi teki vuosia todellista extremetyötä saadakseen sääkamerat kuvamaan pitkällä aikavälillä muutoksia. Upea teos kaikin puolin.

- Virunga kertoo Kongossa sijaitsevasta Virungan kansallispustosta, sen vartijoista ja miten alue yritetään tuhota suuryhtiöiden toimesta teollisuuden edeltä.

- Blackfish on loistava dokumentti miekkavalaiden showkäytöstä Yhdysvalloissa, hyytävää katsottavaa ja osoittaa taas miten business ohittaa muut arvot kaikkialla.

- Cartel Land avaa Meksikon huumekartellien vastaista toimintaa, sen ristiriitaisuutta ja tilanteen kaoottisuutta – sekä osoittaa Meksikon valtion kyvyttömyyden ja haluttomuuden puuttua asiaan.

Tässähän tätä taas kerrakseen. Tulossa lähinnä hyvinkin tavanomaista arkea, ja mikäs sen parempaa. Ensi viikonloppu tosin menee melkeinpä lomaillessa, kun pääsee kertaamaan. Tämän hetken tunnelmaani kuvaa erinomaisesti Stepan Aika Mennä Kotiin, jonka linkittäisin jos kappale vain muualla kuin Spotifyssa olisi, mutta näin ei ole. Koko kappaleen voisi tähän purkaa, mutta avausverse jo kertonee kuitenkin oleellisen.

Sävel haikea, se on kivaa ja kaikkea, nostaa minut ylös jos tilanne vaikea

No löysin itteni perjantaina lukemasta kirjaa

Ennen oli kahet synttärit, kakskyt saunailtaa

Ja puhelimen kanssa meikä puhu vaan kilpaa

Mut nyt oon ku puhelin ja latailen vaan hiljaa

Ei tää kaikki ollukaa juomista

Ku nyt mietin syömistä, niiku huomista

Ja kaikki on muuttunu muutenki,

En miekää sama jätkä mut oma itteni kuitenki

Nyt on työt harrastukset kaikenlaiset hommat

Mikä oli anna mennä on nykysin anna olla 

Ku meno tuskin kestää kauaa

Jos meinää läpi elämän vaan chillaa ja nauraa

Ja nyt on aika mennä kotiin ja laittaa tv päälle, juoda kuppia kahvia ja kännykästä äänet pois

On aika hengailla hetki, katsoa miten päivät muuttuu huomiseksi