maanantai 12. joulukuuta 2016

Orastava vapaus


Ylihuomenna on, läpi mennessään, yliopistourani viimeinen tentti. Viisi viikkoa sitten kirjoitin vapauden filosofiasta ja luovista prosesseista, ja samalla teemalla jatkan nytkin. Suorituskeskeisenä ihmisenä pystyn sitoutumaan projekteihin sataprosenttisesti ja antamaan kaikkeni saadakseni niin sanotusti hommat hoidettua, mutta tämä kulkee aina lopulta syklisesti ja työntekoa seuraa palautumisen vuoro. Vaikka ajoittain aktiivisuuteni intensiteetti lukuisilla kentillä samanaikaisesti näyttää kestämättömältä, on se sitä vain tarkasteluvälin vajaalla rajauksella. Työntekooni on aina sisältynyt tietoisuus projektien kuolevaisuudesta, toisin sanoen siitä että kaikella on loppunsa. En kykenisi samaan intensiteettiin jos projektit olisivat ikuisia. Joskus pelkkä projektin toiseen vaihtumisen tuova raikas tuulahdus riittää palautumiseen, joskus niin sanottua väliaikaa tarvitaan. Tästä syystä en ole esimerkiksi opiskellut kesäisin. Koko lataukseni on aina ollut tiiviissä lukuvuodessa. Tästä johdattelusta voinee tarkkaavainen lukija aavistella, että syklini on nyt siirtymässä palautumiseen. 


Tämä intermezzo joka sijaitsee erityisen aktiivisten kausieni välillä on hyvin keskeinen tasapainolle, sillä paitsi että se antaa mielelle ja keholle aikaa levätä, se on myös ehkä kaikkein keskeisin reflektiivisyyden kannalta. Jos mieli on täysin kuormittunut nykyhetken kanssa, ei sillä ole aikaa tarkastella laajempaa kokonaisuutta tai kyseenalaistaa itseään riittävän kriittisesti. Aina ei tarvitsekaan. Tasaisin väliajoin on kuitenkin hyvä pitää reality check, käydä läpi nykyisyytensä, visionsa ja tavoitteensa, balanssin toteutuminen ja kehityksen paikat omassa elämässään. Elämän luonnollinen kiertokulku myös tiputtaa joitain elementtejä irrelevantteina aina pois uusien noustessa tilalle, ja näiden tietoinen prosessointi auttaa varmistamaan suunnan olevan oikea. Luova ajatustyö, reflektiivisyys mukaanlukien, on siis kaikkein hedelmällisintä usein suurten projektien välissä. Vaikka sitä aivan päivittäisellä tasolla tapahtuukin, pitää päästä hetkeksi välittömän itsensä ulkopuolelle pystyäkseen tarkkailemaan omaa pientä piiriään riittävän objektiivisesti, ja ajatusprosessieni luonteen ollessa vahvasti sensoriseen maailmaan painottuvaa tämä tarkoittaa yleensä erillisen ajan löytämistä sille. Lopullinen murros uuteen - ja täten mahdollisuus suurten ajatuslinjojen revisionismille - tulee tapahtumaan vasta tuolloin toukokuussa, mutta kevättalvi on hyvää aikaa toteuttaa jo muutosta ja ajatustyötä varsinaisten opintojen puuttuessa.


Tähän vaiheeseen sisältyy aina jo se vapauden tunne, että ei ole pakko työskennellä joka ilta yhteentoista asti eivätkä päivän kaikki tunnit ole niputettu täyteen. Kalenterissa on tyhjiäkin hetkiä. Vaikka itse asetankin aina itselleni kovemmat tavoitteet kuin ulkopuoliset tahot siihen ikinä kykenisivät, ovat sisäsyntyiset tavoitteet psykologiselta vaikutukseltaan eri asia kuin ulkoiset deadlinet. Toimettomuutta ei ole luvassa, intensiteetin ja fokuksen muutosta kylläkin.

Missään nimessä gradua tai sen vaatimaa työmäärää väheksymättä, on sen luonne akateemisen vapautensa vuoksi huomattavan erilainen kuin niin sanotut normaalit koulutyöt. Olen nyt aloittanut kirjoitustyön, ja kirjallisuuttakin on luettu jo jokseenkin hyvissä määrin. Uskon edelleen vakaasti tavoitteeseeni saada hyvä työ aikaiseksi huhtikuun loppuun mennessä. Gradun ollessa ainoa varsinainen koulutyö jää väistämättä aikaa muullekin.  Vaikka viettäisin viikinkien ja Irlannin vihreiden kumpujen parissa sen kahdeksan tuntia päivässä viikon ympäri (mitä tuskin teen), jättää se puolet valveillaoloajasta muuhun käyttöön. Luvassa on siis reilusti aikaa miettiä kesällä valmistuvan nuoren miehen elämää. Viimeinen viikko onkin ollut jonkinasteinen varaslähtö tähän, kun on ollut aikaa jopa muutamalle täysin vapaalle päivälle. Ajoitin täyden palautusviikon treenistä samaan aikaan, joten olen lähinnä nukkunut, levännyt ja puuhastellut muutaman vapaa-ajan projektin parissa (mainittakoon Westworld ja paluu maalauspöydälle). Opintomatkankin organisointi on oikein hyvässä iskussa. Tämän syksyn mittaan tasapainoa opiskelulle on tuonut lähinnä kokonaisten päivien irtiotot, kuten nyt marraskuun opintoruuhkaan viikonloppu Santahaminassa sekä rope- ja lautapelipäivät. Nyt luvassa on säännöllistä vapaata iltoihinkin - oivaa aikaa kaivautua eksistentialismiin siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti