torstai 19. tammikuuta 2017

Smooth sailing

Viisi viikkoa enemmän tai vähemmän intensiivistä gradun (seminaarityön) kirjoittamista takana, ja hiljalleen alkaa näyttäytyä tämäkin prosessi erilaisessa valossa. Nyt seminaarityö on viimeisiä editointeja vaille valmis, ja jälki on jotakuinkin niin laadukasta kuin uskalsinkin toivoa. Ensi viikolla saan palautteen ylempää, minkä jälkeen sen mukaiset editoinnit ja niin sanotusti round 2, toisen gradunpuolikkaan aloittaminen. Sitä ennen hengähdän pienen hetken kuitenkin.

Tuo julkisoikeuden tentti, jonka kanssa tuskailin kuukausi takaperin, meni sitten lopulta uusintaan ja nyt viime viikolla oletettavasti viimeinkin läpi. Niin sitä piti täysi suora saada vielä yliopistouralta viimeisessä tentissä, ja nyt löytyi tilastoista kaikki arvosanat hylätystä vitoseen. Nyt tuon tentin aiheuttamien harmaiden hiusten poistumisen sekä semmatyön häämöttävän palautuksen myötä olenkin hiukan kasannut ajatuksiani alkaneesta vuodesta. Koulutöiden loppusuoran ohella aikakaudenvaihdosta merkkaa myös nurkassani nyt viikon verran hyrrännyt pöytäkone sekä näin varttuneen akateemikon habitukseen sopivien silmälasien hankinta.

Viime vuonna vakiinnutin monia uusia intressejä kiinteiksi palasiksi elämää vaikka ohjauduinkin vielä jossakin määrin kokemuspainotteisesti. Elämäntapa, intressit ja aktiviteetit solidifioituivat vuoden kuluessa niin vakaasti, että ne pyörivät tähän mennessä käytännössä autopilotilla. Lisäksi alkusyksystä asti nähtävissä ollut selkeä mielensisäisen painopisteen ja sisäänpäinkääntyneisyyden fokuksen jatkumo ei näytä laantuvan. Viime vuosi oli koherentein ja tasapainoisin elämässäni, ja opin ennen kaikkea suhteellisuudentajua. Vahvasti ”kaikki tai ei mitään”-orientoituneena suorittajaluonteena tämä on ollut selkeä kasvun paikka ja varsin tervetullutta.



Tältä vuodelta en kaipaa Suuria Seikkailuja. Enemmänkin tiivistämistä, projektien hoitamista kunnialla ja rauhassa loppuun, aikaa ajatella ja olla. Kesälle ei ole tällä hetkellä mitään tiedossa, jos nyt Lapin reissun pääsisi tekemään. Nykyisen tasapainon ylläpitäminen elämän osa-alueiden välillä takaa hyvinvoinnin, sillä olen saavuttanut aikaa sitten tämän elämänvaiheen optimitason. Vuodesta on siis luultavasti tulossa toki aktiivinen ja aikaansaava, mutta myös ehkä vihdoin edeltäviä pykälän verran rauhallisempi. Samalla kuitenkin oleelliseen fokusoituminen, tehokkuus, metakognitio, omien intressien kuunteleminen ja nonkonformisuus ovat kasvaneet siinä määrin, että jos nyt rauhallisempaa vuotta odotankin, tulosta syntyy varmasti. Gradu, jatko-opiskeluja pohjustavat juuri jatkuneet latinanopinnot sekä eventually tutkimussuunnitelman luonti, sekä työt, niin nykyiset kuin toivottavasti kesällä jossakin muussa muodossa, toteutuvat kaikki varmasti sillä taatulla laadulla mihin olen tottunut. Tuo suhteellisuudentajun kasvu ja kliseinen itsensä kuunteleminen vain tuovat tasapainottavan elementin niin ettei joka ilta tarvitse yöhön asti tulosta tahkota. Vaikka pidänkin kerralla projekteihin kunnolla uppoutumisesta, niiden vastapainona toimii sitten vähintään kokonaisia vapaapäiviä joka viikolle.




Varmasti jotkin asiat muuttuvat jälleen vuoden aikana, kaikkien vuosien ollessa erilaisia ja nyt alkaneen sisältäessä joitakin suurempia kysymysmerkkejä kuin moni edeltävä. Kokonaistasapainon en usko silti juuri muuttuvan. Pohjimmaiset arvoni, abstraktiot, ovat selkeämpiä ja tiiviimpiä kuin aiemmin, ja niiden mukaisesti eläminen on keskeisintä. Metafyysisen todellisuuden palaset jotka liitän jokapäiväiseen elämääni ovat vain näiden arvojen manifestaatio ja intressien ilmentymiä. Siksipä en koe oleelliseksi enää täälläkään analysoida treeniohjelmani mikromanagerointia, viimeisimpiä katsomiani elokuvia tai muita arkisisia yksityiskohtia: aktiviteettini ovat vakaita ja merkityksellisiä, mutta ne ovat sekundäärisiä, eikä niitä ole syytä ylikorostaa. Aktiviteetteihin liittyen voi tosin vielä kerran alleviivata luovan työn tekemisen merkitystä itselleni. Se on yksi suurimpia avainpalasia onnellisuudelle, eikä sen muoto sinänsä ole oleellinen, kunhan se on osa päivittäistä elämääni. Tämän oivaltaminen ohjaa minua entisestään enemmän tutkijanuran suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti