keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Graduhyrinää

Viikot etenevät ja kesä lähenee vuotuisen syklin saavutettua jälleen kerran sen pisteen, jossa aamuisin voi nauttia valosta. Aina sama energisoiva efekti ja joka kerta se ilahduttaa yhtä paljon.

Alkuvuosi on mennyt melkoisessa mankelissa, ja niin kauan kun gradu on vertauskuvallisella pöydällä, ei täydellistä lepoa tule löytymäänkään. Samalla kuitenkin ajattelen nyt jo jopa pienellä haikeudella post-gradu-aikaa, sillä en ole vielä kertaakaan kokenut niitä kuuluisia epätoivon hetkiä tämän opinnäytteen kanssa. Seminaarityön palautekin oli sen verta positiivista että on voinut todeta tehneensä oikeita asioita. Tämä vahvistaa intuitiotani tutkijan uran realistisuudesta itselleni. Vaikka huomiotani vaatii lukuisa joukko muitakin aktiviteetteja latinanopinnoista ammuntoihin, on gradu tällä hetkellä oikeastaan yksi arkeni miellyttävimmistä palasista, ja viihdyn sen parissa erittäin hyvin. Oli kyseessä artikkelien lukeminen, raakadatan kirjoittaminen, editointi tai teoreettisen viitekehyksen pohdinta, on gradun parissa vietetty aika lähes poikkeuksetta mukavaa, palkitsevaa ja vahvasti immersoivaa. Se ei myöskään vaadi juurikaan ponnistuksia, ns. draivi löytyy aina tarvittaessa ja tulosta syntyy vaikka en ehdikään edes puolia päivistä viettämään gradun parissa. Oman laajamittaisen työn luominen ja hiominen huippuunsa on yksinkertaisesti niin sisältörikasta toimintaa että sille on hankala löytää verrokkia.

Samalla gradun työstäminen herättää laajemminkin ajatuksia akateemisista intresseistä. Vaikka käsittelen työssäni etnistä identiteettiä, sen muodostumista ja sitä representoivia symboleita, pääsen tuskin pintaraapaisua syvemmälle tämän mittaisessa ja luonteisessa työssä. Maisterin papereiden lisäksi yliopistosta jää käteen kyllä selkeä fokus omista kiinnostuksen osa-alueista, jotka liikkuvat mikrososiologian, ryhmädynamiikan, sosiaalisen identiteetin, sosialisaation ja oppimisprosessien ympärillä. Ihmisen toiminta, kehittyminen ja identifioituminen erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa ovat rajattoman kiinnostavia teemoja. Vie tieni kesän jälkeen sitten jatko-opintoihin, peruskoulun opettajaksi, molempiin tahi jonnekin aivan muualle, tiedän että tulen jatkamaan näihin teemoihin paneutumista. Akateemisuus ja oppiminen eivät rajoitu institutionaaliseen muotoonsa.

Gaimanin Sandman tarjoaa inspiraatiota ja paralleeleja intresseihini.

Gradun kanssa käytetyn ajan loistaessa Silmarilin lailla arjen kruunusta täytyy puolustaa kyllä muitakin aktiviteetteja, sillä elämästä ei todella löydy tälläkään hetkellä mustempia kohtia. Vaikka joka päivä en pompikaan riemusta, ei se tarkoita ettenkö olisi onnellinen. Elämä on todella hyvää. Siihenkin vain tavallaan tottuu niin että tunteessa kieriminen menettää merkityksensä. Viimeinen vuosi on nostanut riman niin korkealle, että harva asia saa aikaan erityisen hypen tai tyytyväisyyden hyrinän. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö arvostaisi elämääni ja sen elementtejä, pienimmästä suurimpaan. Mitä enemmän yksittäiset satunnaiset faktorit tuottavat mielihyväpiikkejä, sitä epästabiilimpi elämä kokonaisuudessaan luultavasti on; tällöin hyvä tuntuu niin mahtavalta siksi että vertailupohja, ts. arki, ei olekaan sitten niin hyvää. Nautin joka päivästä, siksi sieltä ei nouse yksittäisiä asioita kovin voimakkaasti irti. Kuvaaja on hyvin tasainen.


Edellisen päivityksen teemaa jatkaakseni, ovat alkuvuoden päiväni sisältäneet myös kiitettävästi rauhaa. En ole joutunut työskentelemään myöhäisiltaan asti, ja jos niin olenkin tehnyt, on se ollut siksi että gradu on vienyt mukanaan enkä ole malttanut sitä lopettaa. En ole haalinut uusia aktiviteetteja, mutta sen sijaan syventynyt olemassaoleviin ajan kanssa, mikä on ollut varsin palkitsevaa. Arjen kulmakivien opiskelun, treenin ja reserviläistoiminnan välissä, työntekoa unohtamatta, tulee olla se eheyttävä ja palauttava liima, joka koostuu tarkoin valituista leisure activities. Viimeisen kuukauden sisään Hayao Miyazaki, Neil Gaiman, Leo Tolstoi, live-Primordial ja muutama pelipäivä Elder Signin sekä ropen parissa ovat edustaneet tätä.

Seuraavaksi suuntaan loppuviikoksi Saksaan. Irtiotot arjesta, sanan eskapistisista nyansseista huolimatta, ovat tervetulleita arjen vaalijoillekin jo tuomansa tuoreen perspektiivin myötä. Mitä tahansa asiaa liian kauan läheltä tarkasteltuaan tulee sille sokeaksi, jolloin pieni etäisyyden ottaminen tuo uutta virtaa ja ideoita. Tämä toimii niin graduun kuin mihin tahansa muuhunkin vallitsevaan teemaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti